Tattista

Kiertue on jo tosiaan päättynyt ja niin on meidän vuosikurssi 08-09 saattanut seikkailunsa näiltä osin päätökseensä. Viimeinen keikka oli viikko sitten torstaina Kuusankoskella. Lataus oli suuri ja esitys senmukainen. Uskomattoman hämmentynyt olo oli, kun työryhmä kumarrusten jälkeen seisoi verhoissa takki tyhjänä kaikkensa antaneena juuri tätä prokkista varten. Ei siinä nokka kauaa tuhissut: purettiin, pakattiin, pakkauduttiin autoihin ja kokka yötä myöten kohti kotia. Aamu viideltä pääsi sänkyyn.

Kiertue-elämä on kyllä juuri parasta. Vähän unta, paljon roudausta, autossa istumista, perslihasten puutumista(aika kultaa muistot) ja tottamaar on tämä hieno Canthin tarina kerottavana. Esityksen järkkääminen erilaisissa tiloissa on haaste, johon on aina sopeuduttava, tilat on otettava omakseen. Kerran poistuin lavalta juuri sitä reittiä joka päätyi samaan ahtaaseen varastokomeroon seitsemän Topon kanssa. Kuusankoskella pääsi kävelemään teatterin valosilloille lavan yläpuolelle ja Maijan piti kirjoittaa opastekylttejä, jottei vaan eksy matkalla lavalle.

Työmiehen vaimo ja Johannan roolin tekeminen merkitsi mulle enemmän kuin osaa edes sanoa tai vielä tajuaakaan. Prokkiksen aika ei uskaltanut kunnolla ajatellakaan, kuinka se todella oli pala unelmaa. Tällaista, kun haluaa lisää, on mitä kohti kulkea. Huippua tämä teatteri!

Teatteri Väkivahva kiittää kaikkia katsojia, blogin lukijoita ja muita Työmiehen vaimon matkassa kulkeneita. Hauskaa kesää ja suurenmoisia seikkailuja kaikille!kiitos.moi

-emmi

Moninaisia tunnelmia Salossa

Tervehdys Salon (uutuuttaan hohtavasta?) lukiosta. Odottelemme pääsyä rakentamaan lavastusta isoon auditorioon. Tällä hetkellä jokin toinen ryhmä on harjoittelmessa tanssi?esitystään. Jos klo:23 jälkeen päästäisiin takaisin Perniöön ja unten maille olisi se hyvä suoritus. Onneksi kiertuerumban ja harjoitusprosessin aikana ollaan totuttu tekemään töitä yömyöhään ja vähillä unilla, viimeinen viikko mennään vaikka takaperin puuhun.

Teatterikorkeakoulun tuloksia tuli sitten. 3. vaiheeseen jatkavat Esku ja Riikka. Yhdessä ollaan iloittu ja surtu, pääsemistä ja tippumista. Se tekeekin tästä niin mahtavaa, kaikkia jaetaan ja yhdessä mennään eteenpäin. Nyt kutsuu rakennustyöt, ciao!

terkuin Katja

Viimeiset Pohjois-Karjalan keikat

Viimeisiä maakunnan vetoja viedään! Huomenna olemme Viinijärven koululla esiintymässä 8. ja 9. luokkalaisille, ja tiistaina Joensuun Normaalikoululla yseille ja lukion 1. luokkalaisille. Loppuviikoksi 14 meistä suuntaa maamme armaaseen pääkaupunkiin tanssimaan jivea, tangoa tai humppaa - kauan odotettu Teatterikorkeakoulun pääsykokeiden 2. vaihe alkaa.

Takana on puolentoista viikon treeniloma, joka itselläni kului kesäteatteriharkoissa, Teakin tehtäviä harjoitellessa sekä drmaturgian puolen näytelmää lukiessa - Juha Siltasen Foxtrot on vaativa teksti. Aurinko ja ihanat ihmiset toivat hyvää energiaa harjoitteluun. Tänään ohjelmassa on pakkausta ja paikkausta - sairastapauksen vuoksi. Toivomme pikaista paranemista, mutta huominen ja ylihuominen mennään paikkausmiehityksellä.

Tänä vuonna Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle ei päässyt kurssiltamme ketään, vaikkakin viimeisessä vaiheessa kolme oli. Karsinta on tiukkaa, kahden vuoden kuluttua uudestaan. Ja nyt napletsoo mars, kohti keikkoja ja kohti teakkia!

Aurinkoenergiaa toivottaa Liina-Maija, Vappu

PS: Äitienpäivänä starttaa sitten Varsinais-Suomen kiertue. Koulukeikat Salossa ja Forssassa. Torstaina 14.5. klo 20 Työmiehen vaimo Kuusankoskella Kuusankoski-talon teatterisalissa, vapaa pääsy! Tervetuloa.