Tattista

Kiertue on jo tosiaan päättynyt ja niin on meidän vuosikurssi 08-09 saattanut seikkailunsa näiltä osin päätökseensä. Viimeinen keikka oli viikko sitten torstaina Kuusankoskella. Lataus oli suuri ja esitys senmukainen. Uskomattoman hämmentynyt olo oli, kun työryhmä kumarrusten jälkeen seisoi verhoissa takki tyhjänä kaikkensa antaneena juuri tätä prokkista varten. Ei siinä nokka kauaa tuhissut: purettiin, pakattiin, pakkauduttiin autoihin ja kokka yötä myöten kohti kotia. Aamu viideltä pääsi sänkyyn.

Kiertue-elämä on kyllä juuri parasta. Vähän unta, paljon roudausta, autossa istumista, perslihasten puutumista(aika kultaa muistot) ja tottamaar on tämä hieno Canthin tarina kerottavana. Esityksen järkkääminen erilaisissa tiloissa on haaste, johon on aina sopeuduttava, tilat on otettava omakseen. Kerran poistuin lavalta juuri sitä reittiä joka päätyi samaan ahtaaseen varastokomeroon seitsemän Topon kanssa. Kuusankoskella pääsi kävelemään teatterin valosilloille lavan yläpuolelle ja Maijan piti kirjoittaa opastekylttejä, jottei vaan eksy matkalla lavalle.

Työmiehen vaimo ja Johannan roolin tekeminen merkitsi mulle enemmän kuin osaa edes sanoa tai vielä tajuaakaan. Prokkiksen aika ei uskaltanut kunnolla ajatellakaan, kuinka se todella oli pala unelmaa. Tällaista, kun haluaa lisää, on mitä kohti kulkea. Huippua tämä teatteri!

Teatteri Väkivahva kiittää kaikkia katsojia, blogin lukijoita ja muita Työmiehen vaimon matkassa kulkeneita. Hauskaa kesää ja suurenmoisia seikkailuja kaikille!kiitos.moi

-emmi

Moninaisia tunnelmia Salossa

Tervehdys Salon (uutuuttaan hohtavasta?) lukiosta. Odottelemme pääsyä rakentamaan lavastusta isoon auditorioon. Tällä hetkellä jokin toinen ryhmä on harjoittelmessa tanssi?esitystään. Jos klo:23 jälkeen päästäisiin takaisin Perniöön ja unten maille olisi se hyvä suoritus. Onneksi kiertuerumban ja harjoitusprosessin aikana ollaan totuttu tekemään töitä yömyöhään ja vähillä unilla, viimeinen viikko mennään vaikka takaperin puuhun.

Teatterikorkeakoulun tuloksia tuli sitten. 3. vaiheeseen jatkavat Esku ja Riikka. Yhdessä ollaan iloittu ja surtu, pääsemistä ja tippumista. Se tekeekin tästä niin mahtavaa, kaikkia jaetaan ja yhdessä mennään eteenpäin. Nyt kutsuu rakennustyöt, ciao!

terkuin Katja

Viimeiset Pohjois-Karjalan keikat

Viimeisiä maakunnan vetoja viedään! Huomenna olemme Viinijärven koululla esiintymässä 8. ja 9. luokkalaisille, ja tiistaina Joensuun Normaalikoululla yseille ja lukion 1. luokkalaisille. Loppuviikoksi 14 meistä suuntaa maamme armaaseen pääkaupunkiin tanssimaan jivea, tangoa tai humppaa - kauan odotettu Teatterikorkeakoulun pääsykokeiden 2. vaihe alkaa.

Takana on puolentoista viikon treeniloma, joka itselläni kului kesäteatteriharkoissa, Teakin tehtäviä harjoitellessa sekä drmaturgian puolen näytelmää lukiessa - Juha Siltasen Foxtrot on vaativa teksti. Aurinko ja ihanat ihmiset toivat hyvää energiaa harjoitteluun. Tänään ohjelmassa on pakkausta ja paikkausta - sairastapauksen vuoksi. Toivomme pikaista paranemista, mutta huominen ja ylihuominen mennään paikkausmiehityksellä.

Tänä vuonna Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle ei päässyt kurssiltamme ketään, vaikkakin viimeisessä vaiheessa kolme oli. Karsinta on tiukkaa, kahden vuoden kuluttua uudestaan. Ja nyt napletsoo mars, kohti keikkoja ja kohti teakkia!

Aurinkoenergiaa toivottaa Liina-Maija, Vappu

PS: Äitienpäivänä starttaa sitten Varsinais-Suomen kiertue. Koulukeikat Salossa ja Forssassa. Torstaina 14.5. klo 20 Työmiehen vaimo Kuusankoskella Kuusankoski-talon teatterisalissa, vapaa pääsy! Tervetuloa.

Väkivahva tiedottaa

Teatteri Väkivahvan näyttelijäntyön koulutuksen opiskelijat Esku, Hannele ja Sara ovat edenneet Tampereen yliopiston näyttelijäntyön koulutusohjelman eli Nätyn pääsykokeiden viimeiseen vaiheeseen. Hurjasti tsemppiä ja onnea!

Treenifiilistelyä.

5-8.5 ovat Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyönlaitoksen pääsykokeet. Itselläni ne ovat 6.5 - heti Normaalikoulun keikkaa seuraavana päivänä.

Eilen Väkivahva esittii viimeisen kotiesityksensä Työmiehen Vaimosta. Kymmenen päivän loma, joka alkoi tänään, antaa aikaa pääsykokeisiin valmistautumiseen. Ehkä treenaaminen vie ajatukset pois myös kolmen viikon päästä loppuvasta koulusta. Näyttelijyyttä tarvitaan, jotta kaikki päällekäiset tunnetilat saa asetettua lomittain ja järjestykseen. Ettei tän keväisen kuorman alle puristuisi.

Itse odotan kovasti Teatterikorkeakoulun Dramaturgian laitoksen kirjettä. Sen pitäisi tulla viimeistään huomenna. Keskellä viikkoa ollut Itellan lakko voinee viivästyttää postia maanantaihin.

Onneksi ulkona on kaunista. Voin lähteä vaikka lenkille - koulut odottakoon.

tterho

LOPPUUNMYYTY

HUOMINEN TIISTAIN 21.4. KLO:19 ALKAVA NÄYTÖS ON LOPPUUNMYYTY!

Viimeisen kerran Työmiehen vaimon voi nähdä Niittylahdessa keskiviikkona 22.4. klo:10 ja sen jälkeen tätä herkkua tarjoillaan koululaisille keikoilla Joensuussa, Viinijärvellä, Salossa ja Forssassa. Viimeinen yleinen esiintyminen on torstaina 14.5. Kuusankoskella klo:20:00. Paikkana Kuusankoskisali.

Huhtikuun keikkaputki takana

Ensimmäinen, viisi keikkaa käsittänyt keikkaputki on nyt takana. Pystytys ja purkaminen sujuivat kerta kerralta yhä nopeammin, perjantaina purku jo 45 minuutissa! Erityishienosti ja huikealla kärsivällisyydellä ja tulenpalavalla innolla duuninsa ovat hoitaneet valoryhmä: Iitu, Sande ja Milla. Tyttöjen ammattimaista otetta valoihin katsoessa ei voi käsittää, että kaiken valo-oppinsa he ovat saanet tämän kuukauden aikana. Huh.

Tiistaina olimme Liperissä, vapaa-aikatoimen tilaamana Penttilä-salissa. Tila oli pieni, ja vaati luovia ratkaisuja, mutta kaikesta selvittiin. Liperiläisiä oli paikalla noin 65 henkeä, mikä oli aika kivasti. Yksi lamppu alkoi savuta kesken keikan, ja Eskun olkapää meni sijoiltaan, mutta suurempia katastrofeja ei sattunut. Melkein eksyin lenkillä, mutta onneksi Eero tuli vastaan ja neuvoi oikean reitin.

Keskiviikkona oli vuorossa Joensuun Yhteiskoulun lukio Rantakylän auditoriossa. Tila oli monelle meistä tuttu, iso ja aika helppo. Mutta karsean sotkuinen. Jynssäsin lavan kolmesti! Ei suurempia kommelluksia.

Torstaina olimme Outokummussa, matkaan lähdettiin jo seitsemältä. Tila oli haasteellinen, perinteinen koulunäyttämöluukku liikuntasalissa. Ensimmäinen puoliaika sujui paremmin kuin koskaan, ehkä lentävän lähdön ansiosta: emme kuulleet pukuhuoneeseen hääbiisin jo alkaneen. Kaitsu avasi oven ja syöksyttiiin polskaan. Ei jäänyt aikaa jännittämiseen! Akustiikka tilassa ei ollut kehuttava, joten kiinnitettiin huomiota artikulaatioon ja selkeyteen: oli toiminut, puheesta sai selvää! Jee! Samana iltana ajettiin Kontiolahdelle, ja pystytettiin esitys valmiiksi seuraavaan aamuun. Upea akustiikka Kontiolahdella!

Perjantaina siis aamulla oli yleisönä Kontiolahden lukiolaiset. Tila oli leveä, muttei syvä. Pientä aamukankeutta oli ehkä ilmassa, mutta päiväveto yseille oli jo paljon tiukempi. Ysit olivat haastavin yleisö: taukoamaton pulina koko esityksen läpi. Joukossa oli myös aivan innoissaan näytelmää katsovia, jotka yrittivät turhaan vaientaa häiriköitä. Kukaan opettaja ei puuttunut asiaan! Väliajalla eräs innokas nuorimies tunkeutui pukuhuonetiloihin Homsantuun perään. Saatiin häädettyä pois! Vapun leivällekin olisi riittänyt innokkaita ostajia. Henk.koht. tämä yleisö sai mussa aikaan hyvän adrenaliinitason nousun: me näytetään teille kakrut mistä kana kusee!

Viikon jäljeltä on hyvät univelat ja fyysinen väsymys. Keskiviikkona myös tulivat kirjeet Nätyltä, ja 14 pyrkijästämme jatkoon otettiin Hannele, Esku ja Sara. Onnea ja tsemppiä heille! Vanhoista Väkivahvalaisista jatkoon hyppäsi ainakin Varpu, tsemppiä! Nätyltä putoaminen oli ja on edelleen iso pettymys, halu kouluun oli/on kova. Pettymys on kuitenkin nieltävä, ja suunnattava ajatus kohti Teakia toukokuussa. Taidon lisäksi on matkassa oltava iso annos myös onnea. Nyt viidettä kertaa teatterialan koulun pääsykokeista pudonneena huomaan, että joka kerta putoaminen tuntuu kamalammalta. Ei siihen totu. Joka kerta oma halu päästä sisään on suurempi, näyttelemisestä tulee joka hetki merkittämpi asia. Ei putoamiseen voi valmistua, ei vaikka sitä miten ajattelisi. Kirjettä avatessa ja jalat meinaavat pettää alta, käsi tärisee, hengitys salpaantuu ja - ei. Tyhjyys. Itku. Pohjalle - ja sieltä ajan kanssa ylös.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Nätyn tulokset vaikuttivat vahvasti viikon fiilikseen, ei kauheasti mua naurattanut ja olin ehkä hiljaisempi kuin normaalisti. Jollain tavoin kävin myös roolini kanssa epäilyvaiheen: riitänkö? Tuntui, että menen alamäkeä. Jos ohjaajan palautteeseen on uskominen, näin ei käynyt. Työ on kuitenkin tehty, ajatukset ovat valmiina - ei olla fiiliksen päällä. Onneksi! Olen miettinyt tämän viikon ajan varasuunnitelmia. Pietarin teatteriakatemia houkuttelee rankkuudestaan huolimatta. Jos ovet Suomessa eivät aukea, tämä tyttö hyppää itänaapuriin ensi keväänä. Tai seuraavana. Tänään hain venäjän alkeiskurssin kirjastosta.

Tuli pitkä postaus! Nyt kauniita unia, toivoo Liina-Maija
PS. Vikat kotiesitykset TI 21.4. klo 19 ja KE 22.4. klo 10, varaa paikat numerosta 050 374 1063

Lomalla

Pääasiäisloma tuli tarpeeseen! Pitkää päivää ollaan Työmiehen vaimon kanssa tehty. Penikat huutavat pelkästä ajatuksesta lenkkeilystä. On luksusta nukkua pitkiä yöunia, tavata ystäviä, syödä, lukea ja rentoutua, siis ylipäätään lomailla ja huoahtaa! Palaute, jota ollaan saatu, on ollut tosi innostunutta ja positiivista, mahtavaa! On ollut ihanaa esittää juttua aina uudelle yleisölle. Oma roolihahmoni on muodostunut mulle tosi rakkaaksi ja tärkeäksi.

Ensi tiistaina starttaa sitten kiertueemme. Vuorossa ovat Liperin vapaa-aikatoimi, Joensuun yhteiskoulun lukio, Outokummun lukio ja Kontiolahden lukio ja yläkoulu. Haastetta tuovat erikoiset tilaratkaisut sekä flyygelit, joita ei voi siirtää. Saa nähdä, kuinka selviydymme. Toivottavasti saadaan nyt kunnolla akut ladattua, pitkää pinnaa tarvitaan varmasti.

Ja hei hurjaa, ensi viikolla saapuvat Nätyn kirjeet, eli selviää, ketkä jatkavat toiseen vaiheeseen ja ketkä suuntaavat energiansa täysillä TEAKin pääsykokeisiin (ts. putoavat jatkosta). Allekirjoittanutta jännittää jo.

Ei mulla muuta nyt. terkuin Liina-Maija

ps. miksi sataa lunta? miksei aurinko paista?

Arvostelu Karjalaisessa 7.4.2009

Lue tästä, mitä Sanomalehti Karjalaisen kriitikko Eija Komu piti esityksestämme!

Tänään vielä juhlitaan Johannan ja Riston häitä Pohjois-Karjalan opiston Urkalla klo 19. Tilaa on, varaa paikkasi numerosta 050 374 1063. Tervetuloa!

Halleluja halleluja hallelujaaaaaa! :D

No niin, kello on 21.40 ja nyt alkaa Elisan ensimmäinen blogiteksti. Aika jännää. Aseta turvavyö ja haukkaa happea, laskeutuminen voi muussa tapauksessa olla melko hankalaa. :D
Eilen oli toden totta 4.4 ja kauan odotettu Työmiehen vaimomme ensi-ilta. Se ylitti odotukset ja meni hienosti. Olin ylpeä ryhmämme suorituksesta. Olin kyllä tyytyväinen omaanikin, koska annoin kaikkeni. :) Ja sehän onkin kantava voima teatterin teossa, antaa kaikkensa hymy huulessa. Hih hih. On kyllä tehty valtavasti töitä näytelmän eteen. Ja nyt on onnellinen fiilis, sain äsken myös kirjoitettua puhtaaksi viimeisen ennakkotehtäväni Metropoliaan. Sitten vaan jännittämään, miten käy. Elämä onkin jännää, ikinä ei tiedä mitä nurkan takana odottelee. Jippii!
Kirjottelen tässä nyt kaikenlaisia ajatuksia, mitä pyörii päässä. Väsymys painaa, menin vasta puol viiden aikaan aamuyöstä nukkuu. Oltiin vähän juhlimassa onnistunutta ensi-iltaa porukalla ja vedettiin äänen avauksia valomerkin jälkeen. Sellaset hetket jää aina sydämeen eikä niitä unohda ikinä. Etenkin sitä, kun rakas kämppikseni Asikaisen Katja totesi: "Hei lopettakaa. Mä en tunne teitä. Vähän mua hävettää." Mä vaan naureskelin vieressä ja sanoin, että "Joo mennään me vähän edempänä." Olipas hauskaa.
On kyllä ollut hektistä ja työntäyteistä näytelmän teko. Tässä koulutuksessa oon saanu nähdä, millaista on teatteri ja sen tekeminen. Onhan se välillä melko voimia vievää, mutta päivääkään en vaihtaisi. Saa leikkiä, hölmöillä, etsiä, tutkia, kokeilla, tuntea ja ELÄÄ. :) Oon myös huomannu, kuinka tärkeetä on pitää hyvää huolta omasta kehostaan ja äänestään. Ne on mun työkaluja. Ja nämä on mun ensimmäiset roolisuoritukset. On ihanaa tehdä roolin hakumatkaa. Ja täällä sitä matkaa on saanu tehdä turvallisesti ja omana itsenään. Se onkin tosi tärkeetä ihmiselle, et saa olla oma itsensä. Näyttelijäntyössä myös oppii valtavasti itsestään. Oon oikein ajoittain ääneen sanonu välillä ittelleni, et "Ai, näinkö sä nyt reagoit tässä tilanteessa?" Se on mielenkiintosta. Mut siitä täytyy nauttii. Ja uskaltaa mennä sitä pelkoa päin. Ja entäs sitten vaikka meniskin vähän mönkään? Myös se kuuluu matkaan, jonka kulkee.. No onpas syvällistä. Mut siis totta joka sana.
Huomenna, tiistaina ja keskiviikkona on esitykset ennen pääsiäislomaa. Hei vedetään täysillä arvon Teatteri Väkivahva. Ja nautitaan joka sekunnista. Jippii! :)

Hyvää päivää kappa räivää!

Ensi-ilta on nyt ohi. Olemme virallisesti avanneet esityskauden! Eilen kun rivissä loppukiitoksia kumarsimme, niin kyllä kovin kiitollinen hymy humpsahti tämän Topon kasvoille. Se oli hieno hetki. Ei saa moittia juomaripoikaa.

Tästä lähdetään nousukiitoon! Huomenna maanantaina juhlitaas taas Riston häitä, klo 19:00 Niittylahden opistolla. Topon mielestä olette erittäin tervetulleita kuokkimaan ja katsomaan kuinka Riston käy sen eukkonsa kanssa.

Päätä nyökytellen, Toppo

Tätä en vaihtaisi, en kuninkaan valtikkaan!

Tässä me olemme, terve vaan, tervetuloa meitä katsomaan!

On aika tuoda Työmiehen vaimo yleisön eteen. Tänään kello 19 Pohjois-Karjalan opiston Urkassa tehdään eräällä näyttelijäntyönopiskelijaryhmällä teatterihistoriaa.

Kenraaliharjoitus vedettiin eilen illalla ja näytelmän kesto on nyt melko tarkkaan 1 tunti 30 minuuttia. Väliaika on 20 minuuttia ja silloin on mahdollisuus nauttia virvokkeita, sekä hankkia itselleen vaikkapa Työmiehen vaimon pullonavaaja! (Ei saa moittia juomaripoikaa!)

Viimeinen viikko on ollut yhtä huisketta ja vielä eilenkin rakensimme kohtauksia valmiiksi ja muutimme tilanteita. Repliikkejä on karsittu ja ilmaisua vahvistettu. Työmiehen vaimo ei selittele eikä pyytele anteeksi! Se jättää tilaa katsojan omalle tulkinnalle ja antaa mahdollisuuden illuusion toteutumiselle. Teatterissa mielikuvitus lentää. Teatteri ottaa kantaa. Vieläkö 4.4.2009 suomalaisissa kodeissa eletään Johannan, Riston ja Homsantuun elämää?

Minna Canth olisi ylpeä tästä tulkinnasta.

Intoa puhkuen ATK-luokan syövereistä: Katja, Emmi, Hannele, Milla ja Eero

kaksi päivää ensi-iltaan.

Kiirettä pittää, mutta ethen päin tässä olhan matkalla. :) ja hyvässä vauhissa.
Aiemmin tänhän oli ensmäisen kohtauksen harjotuksia. Pieniä muutoksia matkassa, mutta hyvin neki otethin käythön. Hyvä fiilis on tällä hetkellä. Kohta ko alkaa esitykset niin alkaa tulhen sitä vapaa-aikaaki ja sitte kaikki on paremmin ko hyvin! :) Kyllähän tämä välillä aika kovasti ottaa päähän, mutta ei se mithän.

Lyhyesti ja pikaisesti ajatuksiaan kirjoitti Kaisuli.

Pressikuvia

Hääjuhlintaa.

Risto ja Johanna



Johanna ja Yrjö.


Piiat torilla.


Johannaa virvoitetaan.


Topot.

Johanna, Leena-Kaisa, Anna-Maija ja Toppo


Homsantuu ja Risto.

Kuvat Inka Matilainen. Kuvat ovat vapaasti ladattavissa, mainitse kuvaajan nimi julkaistessa. Klikkaa hiiren oikealla painikkeella ja tallenna kuva.

Tunnelmia Minna Canthin päivästä

Kiireellä kohti ensi-iltaa mennään! Tässä kuvia 19.3. Minna Canthin päivästä pääkirjastolta. Kuvat Inka Matilainen.
"KASA!"
"Eipäs olekaan, koska isä oli Tuusniemen Väänäsiä!"
"Parhaimman kulta-aarteen sinä Johannasta omaksesi sait"
Topot ja "näkymätön" teatteri

Kohti enskariviikkoa

Sunnuntai-iltaa! Huomenna se sitten alkaa: tiukka loppurutistus ennen lauantaista ensi-iltaa. Huomenna 1. pääharjoitus, ja hui, kyllä se jännittää. Toivon suuresti, että porukka on saanut sitkeän flunssan häädettyä, ja aion jatkaa edelleen mahtavan, Remun taikajuomaksikin tituleeratun Mivitotalin litkintää. Kyseinen monivitamiinijuoma on ykkössuosikkini. Laitanpa kuvan - se antakoon lisäpotkua ja energiaa! Tsemppiä ja voimia tarvitaan! Ja periksiantamatonta sisua!
ps. allekirjoittanut markkinointitiimissä kunnostautunut tyttönen näkee unia Väkivahvan sähköpostista, jossa oli - ihanaa!- kymmenen uutta viestiä. Puolet olivat lippuvarauksia. Mikä onni ja autuus. Aamulla tsekkasin oliko se totta - ei ollut!Ei yhtään uutta viestiä sunnuntaiaamuna klo 11:00. JOTEN: Vielä löytyy tilaa joka näytökseen - muista varata lippusi ajoissa!

Kauniita markkinoinnin täyteisiä unia toivottaa Liina-Maija, alias Vappu (Vappen, Vape)

Tervehdys taas!

Flunssatauti on kaatanut väkivahvalaisia petiin oikein urakalla, mutta siitäkin huolimatta harjoiteltu on! Huominen lauantai urakoidaan painamalla paitoja ja kasseja, sekä jakamalla julisteita. (Joko joensuulaiset ovat bonganneet Emmin kuvia kaupungilla?)

Työryhmät ahkeroivat nekin hiki hatussa: puvustusryhmä näytti tänään aamulla muokkaavaan mustalaijoukkion vaatetusta, koko Urkan sali on pimennetty jätesäkeillä ja mustilla kankailla jotta valoryhmä voi rakentaa ultimaalisen valoshownsa ja tiistaina Eero ja Kaitsu urakoivat sahaamalla ja paukuttamalla, lavastuskin alkaa siis muotoutua. Tämän kaiken keskellä kohtausharjoitukset etenevät ja suurin osa on vieläpä vieraillut Tamperaan yliopiston näyttelijäntyönlaitoksen (Nätyn) pääsykokeissa. Ollaan alettu tekemään kaksi osaista päivää, niin että aamulla harjoitellaan 9-14 jonka jälkeen pidetään taukoa ja sitten 18-21 jatketaan. "Ulkopuolisia" opettajia pyörii harva se päivä Urkalla, tällähetkellä puvustuksesta vastaava Ritva "Ritu" Muikku komentaa rautaisella otteellaan Elisaa ja Hannelea entistä kovempiin värjäyssuorituksiin, ja Asko "Asko" Heiskanen suuntailee valokalustoa. Klo:12 jälkeen Marjo Huovinen tulee laulattamaan.. Väkivahvan naispuolisille jäsenille uutta energiaa ovat tuoneet Outokummun äänituotannon pojat.

Kun päivät ovat pitkiä ja rankkoja on toisten tukeminen ja yhteiseen tavoitteeseen uskominen tärkeää. Jos täällä nyt alettaisiin piikittelemään toisia tai neuvomaan negatiiviseen sävyyn, niin aij jai..

Yritetään saada viikonlopun aikana kuva- ja videomateriaalia tänne. Muistathan varata lippusi Työmiehen vaimoon hyvissä ajoin, ensi-ilta alkaakin olla jo täynnä!

Kurkkukivusta kärsivä Katja

rakkaus nätyyn ja tiukasti kohti ensi-iltaa

Täällä taas! 9 Väkivahvan tyttölasta matkasivat maanantaina Tampereelle, tuonne Emmin syntysijoille Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksen eli Nätyn houkuttelemana. Eikä ollut turha reissu! Kokemusta karttui ja positiiviset fiilikset jäi päivästä. Tottakai sitä jossittelee, olisinko voinut tehdä tanssini hitaammin ja rauhallisemmin, kuuntelinko ohjeet oikein yms. Tulisilla hiilillä ollaan, kunnes kirjeet saapuvat 15.4. ja ja niiden mukana tieto jatkoon pääsystä. Me kaikki olimme Näty-neitsyitä (siis ensimmäistä kertaa haettiin), ja aivan ihastuneita pääsykokeiden rentoon ilmapiirin, varsinkin TEAKin jäkitykseen ja kilpalaulantaan verrattuna. 5 Väkivahvalaista, ukot ja Ronja ja Sara, ovat Näty-vuorossa perjantaina. Peukut pystyyn kaikki!

Mulla henk. koht. oli tosi hyvä vire koko päivän päällä, ja olen täysin rakastunut Nätyyn. Raadissa olleet opettajat vaikuttivat huipputyypeiltä. Erityisesti ihastuin lauluopettaja Arla Saloon (hurmaava!) ja puheopettaja Tiina Syrjään(tarkka ja selkeä!). Raati henki kannustavaa ilmapiiriä. Ei pelottanut. Päivä voimisti entisestään tahtoani päästä näyttelijäksi. Mitään muuta en halua. Haluan päästä oppimaan lisää ja lisää, etsimään ja löytämään ja mokaamaan ja elämään ja kokemaan. Hieno ja rankka päivä. Illalla junassa itetti ja nauratti, väsymys ja tuhat tunnetta rintalastan alla. Ja huutava tahto.

Nyt täysillä kiinni Työmiehen vaimoon. Jumalauta, me tehdään siitä hyvä. Illalla teemme mun eli Vapun isoa vikaa kohtausta ekaa kertaa on stage. Maastossa tehtiin tosin sitäkin. Illalla myös Edi tulee aikidokailemaan kanssamme. Siis tekemään aikidoa, ei dokaamaan. Olinpas "hauska"! Väsymys jeejee, ja huikea kevätaurinko.

Aurinkoista keksiviikkoa till alla önskar Liina-Maija Ilona

MC-päivä sujui todellakin erittäin hyvin! Kiitos kaikille siitä. Pätkät vedettiin todella huipusti ja "näkymätön teatterikin" oli mahtavaa. :) Toppoin kanssa sammuiltiin ja jaeltiin flyereita ym. mukavaa. Siitä toipumiseen auttoikin hyvin rentouttava viikonloppu Joensuussa. Sain myös rauhassa harjoitella Nätyn pääsykoetekstejä ilman opiston (välillä) stressaavaa tunnelmaa. Parasta oli monologin ja runon harjoitteleminen uimahalli Vesikossa, jossa syntyikin kovasti ideoita tanssiin. Ihmiset vähän kattoivat kieroon, mutta mitä siitä: ei ne tiiä missä mie asun. :)

-Kaisuli

Valtakunnallinen uutiskynnys ylitetty!

Ikionnelliset ja rättiväsyneet Väkivahvalaiset täällä hei! Minna Canthin päivän tapahtuma sujui yli odotusten, paikalla oli runsaasti katsojia ja saatiin paljon hyvää palautetta. Paneeli herätti kiivasta keskustelua ja tarjosi tuoreita, moninaisia näkökulmia. Mahtavaa!

Markkinointiryhmä tiedottaa onnellisena, että valtakunnallinen uutiskynnys ylittyi! olemme mm. turunsanomien, iltalehden, keskipohjanmaan, ilkan ja elisan nettisivuilla kulttuuriuutisena. tsekkaa!

Hihhei! Ja huomisen karjalaisessa pitäisi löytyä juttu!
rakkain terveisin, liina-maija, katja ja esku

Tässä kuvia 16.3 harjoituksista - kuvat Inka Matilainen
Kuvia voi katsella myös flickrissä galleriassa. Media voi ladata sieltä myös painokelpoiset tiedostot - klikkaamalla kuvan yläpuolella olevaa painiketta ALL SIZES.

Kuvat yhteistyössä > PK:n Ammattiopisto AV-viestintä - Valokuvaus ja kuvankäsittely .

Väkivahvan poliittinen vastaaja tilittää: paneeli jännittää!

Kirjaston Minna Canth -päivä lähenee, enää 1,5 vuorokautta aikaa! Olemme ryhmän kanssa ideoineet päivän päättävän tasa-arvo paneelin. Olen (jostain syystä) tullut ryhmämme ns. "poliittiseksi vastaavaksi" ja paneelin vetäminen ja pohjustaminen ovat olleet hommiani. Olen nyt viettänyt 4 tuntia ATK-luokass paneelin kysymyksiä puhtaaksi kirjoittaen, ja tarvittavia faktatietoja tarkistellen. Ilman ryhmän tukea, mielipiteitä ja kysymysideoita hommasta ei olisi tullut yhtään mitään. Kiitos taas hanit. Ensembleä jne.

Paneelin aiheet jakautuvat kolmeen ryhmään jotka ovat jotakin tähän suuntaan:
1. Sukupuolten välinen tasa-arvo
2. Me, Eurooppa ja Maailma
3. Suomi ja yhteiskunta, alueiden erot ja päivän politiikka.

Työmiehen vaimo on näytelmä, josta pystyy ammentamaan uskomattoman paljon yhteiskunnallisia kysymyksiä. Mitä mieltä olette tästä väitteestä: Mies on vaimon pää, niinkuin kissa on hiiren pää? Tai tästä Helkan pohdinnasta: "Voi teitä kristityitä, minkälaisia te olette. Ulkokullatuita, tekopyhiä. Hurskaita, kun pyhäisin istutte kirkossa ja kuuntelette pappinne ikävää saarnaa. Mutta annas, kun selkänne kirkolle käännätte. Susi astuu esiin lampaan nahasta. Toisin ne kurjat opettavat, toisin ne elävät."
Paneelin kysymykset ovat siis varsin laajalta alueelta ja toivottavasti panelistit innostuvat keskustelemaan ja pohtimaan näkemyksiään. Paneelin vetäjänä vähän jännittää, mitenhän saan pysymään aiheessa vaikka sellaiset nimet ja pitkän linjan poliitikot kuin Riitta Myller ja Matti Väistö? Torstaina Joensuun pääkirjastolla sen sitten näkee klo:18 alkaen.. Mitenhän hukassa sitä vielä ollaan.

Kuntapolitiikka se muuten vasta on yhtä suurta teatteria. Joensuun kaupunginvaltuuston kokoukset pidetään samassa salissa, jossa myös kaupunginteatteri esittää näytelmänsä. Uuden valtuuston kokoukset ovat vetäneet kuuleman mukaan ennätysmäärän yleisöä, samalla kun kaupunginteatteri kärsii katsojapulasta. Joskus näinkin päin. Itse kehoittaisin kaikkia tutustumaan niin valtuuston, kuin teatterinkin esityksiin.

Tänään turisi tuleva pääministeri Katja Asikainen.

Vielä vaellukselta

Homsantuuta kiusataan.

Lähtötohinaa.


Ohjaaja metsän siimeksessä
Rouva Vörsky tietää arvonsa.

Minna Canthin- päivä on hälyyttävän lähellä. Paljon on vielä tehtävää! Toivottavasti saamme paikalle runsaslukuisen ja innostuneen yleisön.

Kuvat lisäsi Liina-Maija

Sinne ja takaisin

Hei vain kaikki! Mietelmiään purkaa nyt Milla:

Viime viikolla kiipesimme siis Kolin vaaroille etsimään uusia näkökulmia näyttelemiseemme. Viikko testasi paitsi fyysistä myös henkistä kuntoamme: väsymys, unenpuute, stressi, v*tutus, menkat ja kaiken kruunannut virtsatientulehdus haastoivat ainakin minut pohtimaan, miten löytää uskoa itseensä ja näytelmään eri olosuhteissa. "Harjoittelusta pitää tykätä", totesi ohjaajamme Kaitsu, kun olimme aikamme kailottaneet repliikkejämme siellä lumihankien keskellä. Olen samaa mieltä. Harvoin elämässä sattuu sellaista täysin stressitöntä, inspiroitunutta ja energistä kautta, jolloin jokainen harjoitus tuntuisi ideoiden ilotulitukselta. Jostain se ilo treenaamiseen on kuitenkin aina löydettävä, muuten ei ole järkeä olla tällä alalla.

Kolilla löysin yhden sellaisen avainasian, jonka olin stressihormonien pyörityksessä jo melkein unohtanut. Sen sai minut tajuamaan rouva Vörskyä esittänyt Ronja, joka itseni jo ollessa aivan puhki viipotti mäkeä ylös hirmuisella vauhdilla ja tahdonvoimalla. Repliikkejä sinkoili joka puulle ja kivelle. Ronja oli roolissaan hauska, mutta lisäksi - ja ennen kaikkea - uskomattoman läsnäoleva ja tosi. Tunsin ihailua ja ylpeyttä hänestä ja meistä, koko ryhmästä. Sain hänen suorituksestaan hurjasti energiaa, ja ymmärsin, että tittididii, niinhän sen tietenkin pitääkin mennä: voima ei tule omassa huonoudessaan vellomisesta vaan siitä, että osaa iloita toisen onnistumisesta, koska kaikkien henkilökohtaiset onnistumiset vievät kohti yhteistä onnistumista.

Ymmärsin myös, että on tehtävä täysillä ja on haluttava parasta, eikä saa omassa näyttelijäntyössään tyytyä mihinkään väljään haahuiluun. Se on loukkaus toisten tekemää työtä kohtaan. Sytytä ja syty! on vanha totuus, joka pitää paikkansa. Parasta jälkeä tulee, kun ammentaa energiansa toisista - ja antaa samalla oman energiansa toisten ammennettavaksi.
(Tämä ei siis ollut minulle mikään aivan uusi ajatus, ja olen ajatellut ymmärtäneeni sen jo aiemmin. Tietyin väliajoin samat asiat vain muistaa ja ikään kuin ymmärtää aina uudestaan.)

Löysin Kolilta paljon kunnianhimoa ja harjoittelemisen halua. Vakaa aikomukseni on suunnata se ilon kautta tekemiseen ja rohkeaan uuden luomiseen. Luotan ryhmäämme ja siihen, että nousemme lentoon. Sitä odotellessa on vain tehtävä vielä hiukan työtä. Keväthangille, keväthangille...

-M

Tunnelmia teatterivaellukselta

Ryläyksellä koko jengi.
Suo.
"Perhana kuinka uljas! Homsaliisa!" Toppo ja Homsantuu
Varpaiden sulatustauko ja jylhät maisemat.
Piiat pisti elämän risaiseksi torilla!
Toppoismi.
Avioliiton onnea. Risto ja Johanna.
Tyttöjen puolijoukkuetelttaa pystytetään! Takana "Millan mökki".
Risto kerrankin työn touhussa!

Napletsoo mars!

kuvat: Aapeli Pakarinen & Harri Toivanen

Terveiset Siperiasta...ei kun Kolilta

Olemme palanneet sivistyksen pariin! Kolmen päivän teatterivaellus on takanapäin. Oli mahtavaa: yhteishenki nousi, kohtaukset saivat eloa, maito jäätyi kokkareeksi, notskikahvi oli useimmiten laihaa, mutta lämmittävää, hurjimmat uivat Myllypurossa (allekirjoittanut kävi kirkumassa polulla kylmyyttä ja palasi sitten saunan lämpöön), paistettiin lettuja nuotiolla, vedettiin ahkioita ylös mäkiä, kiinniteltiin kohmeisin sormin lumikenkiä, sahattiin ja pilkottiin puita, kauhisteltiin haisevaa huussia, lämmiteltiin tunnottomia varpaita ja jaettiin yhdessä hienoja hetkiä. Porukkaamme olivat vaellukselle liittyneet myös ääniäijät Harri ja Aapeli, jotka nauhoittivat ääniä ja napsivat kuvia ja tuntuivat pääsevät ryhmään mukaan välittömästi. Odotamme innolla kuvia tänne blogiin, vink vink. Kipinävuorossa kirjoitin kamiinan hehkussa työpäiväkirjaa ja koin äidillisiä tunteita koko nukkuvaa ryhmää kohtaan. Miten rakkaita nämä ihmiset minulle ovatkaan.

Uni jäi vähiin. Ensimmäisenä yönä kaikki oli uutta ja outoa. Emmi herätti mut kipinävuoroon juhlallisesti lausumalla "Kipinäsi on syttynyt!". Kävin ulkona kuuntelemassa hiljaisuutta, vain lumihiutaleet putoilivat hiljaa takilleni. Aamuyöstä teltan katto tiputteli vettä päällemme: nukuin lätäkössä. Toinen yö oli pakkasyö. Palelin, vaikka olin kaikki toppavaatteet päällä makuupussissa. En nukkunut. Meinasi ruveta itkettämään mutta purin hammasta ja hoin ettei armeijassakaan itketä. Onneksi oli suklaata!

Mun kohtauksia työstettiin oikeastaan vasta vikana päivänä, mutta Ryläykselle mennessä treenasin itsekseni omia kohtauksiani. Oli hyvää treeniä. Vapulla on kuitenkin pidempiä reploja, joten niitä on hyvä treenata yksinkin. Loppukohtausta tehtiin vikana aamuna. Mätettiin Eskun ja Handen kanssa mäkeä ylös ja päästeltiin tekstiä menemään. Torikohtauksessa riemukkainta oli paikata Katjan poliisia. Kun paikkaa toista, ei ole paineita onnistumisesta, ja uskaltaa heittäytyä ihan eri tavalla. Miksei samaa ajatusta saisi omaan tekemiseen aina?

Kiitos äiti villahousuista. Olivat korvaamattomat!
Näin tarinoi Liina-Maija, joka myös parhaillaan väsää Minna Canthin päivän tiedotetta valtakunnan medialle.

Kirjastolla juhlitaan Minna Canthin -päivää!

Maaliskuun 19. päivänä vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Teatteri Väkivahva ja Joensuun seutukirjasto järjestävät päivän kunniaksi klo 11–18 tapahtuman pääkirjastolla. Tasatunnein Teatteri Väkivahva esittää kohtauksia näytelmästä Työmiehen vaimo ja kirjaston henkilökunta esittelee Minna Canthin tuotantoa. Kirjastoalueella on tarjolla näkymätöntä teatteria, Joensuun feministien toiminnan esittelyä ja muuta oheisohjelmaa. Teemapäivä huipentuu kello 18 pääkirjaston Muikku-salissa järjestettävään tasa-arvopaneeliin. Mikä on muuttunut Canthin ajoista? Näkyykö tasa-arvo Joensuussa? Paneelissa keskustelemassa on joukko joensuulaisai vaikuttajia. Teatteri Väkivahva tuo 4.4. ensi-iltaan Kai Paavilaisen ohjaaman Canthin klassikkonäytelmän Työmiehen vaimo, joka on ollut innoittajana päivän järjestämiselle.


Päivän ohjelma:

Klo 11:00 Teatteri Väkivahvan Työmiehen vaimo -näytelmän lehdistötilaisuus Muikku-salissa.

Klo 12-17 Tasatunnein Teatteri Väkivahva esittää kohtauksia näytelmästä Työmiehen vaimo ja kirjaston henkilökunta esittelee Minna Canthin tuotantoa.

Klo 18:00 Tasa-arvopaneeli Muikku-salissa, osallistujina:

Europarlamentaarikko ja kaupungin valtuuston pj Riitta Myller,
kaupungin hallituksen pj Matti Väistö,
maakuntajohtaja Pentti Hyttinen,
Joensuun feministien pj Milla Pyykkö,
kaupunginvaltuutettu ja Karjalan neito 2008 Aino Heikura,
Amnestyn Suomen osaston johtokunnan jäsen Mikko Häkkinen


tämä oli ajastettu päivitys, parhaillaan olemme Kolilla työstämässä Työmiehen vaimoa teatterivaelluksen keinoin :)

Kirjoitti Katjusha

Onnen päivät

Tänään saatiin ensimmäiset Minna Canthin päivän lentolehtiset kouraan! Ne on kyllä tosi hienoja joten hei, kantsii katsella tuolla Joensuun kaupungissa liikkuessaan tarkkaavaisena ympärilleen niin saattaa äkätä joissain paikoissa moisia upeita "TYÖMIEHEN VAIMO" broshyyreja. Sitten kun äkkää, kantsii napata sellanen vaikka jääkaapin oveen muistuttamaan tosta tulevasta jännästä häppeningistä. Niin mie ainakii tekisin. :)

Huomenna lähettää Kolille ja se on superia. Aijai. Siellä oppii aina jotain hetkessä elämisestä.

(Esimerkiiks sillon iltaisin, kun savu tuoksuu, tuli ritisee ja se nokinen pannu keikkuu huteran kepin päässä siinä kirkkaiden lieskojen seassa ja kaikki istuksii puhkikuluneina, mutta tyytyväisinä yhdes koos siinä notskin ympärillä. Se on vaan niin rauhottavaa.)

Oh hups äää aika juoksee, nyt täytyy juosta improomahan, sen parissa vietämme iltaa tänään. Kuulumisiin!

Terveisin iloinen Hannele

Hellurei ja hellät tunteet!

Huomenna alkais teatterivaellus ja meikä odottaa sitä niin innolla. Kaikkeista huippua ois jos pääsis nukkuun laavuun. Tai sitten aika on kullannut kymmenen vuoden takaiset muistot ^^ Eniveis muutenkin on mahtavaa näin loman jälkeen ruveta taas tekeen töitä. Kolmen viikon sairastelu on takana ja samoin viikon toipilasaika. Eli nyt saa taas täysin voimin ruveta stressaan kevättä. Päässä pyörii vaan Tsehovin Kolmesta sisaresta "...täytyy elää ja tehdä työtä, työtä vain!"

-sande-

26 päivää ensi-iltaan!

Warhaba,

tänään palattiin lomalta koulumaailmaan ja on pienen tilannekatsauksen aika. Mitä tapahtui lomalla ja mitä on luvassa lähiviikkoina? Oma lomani ei kulkenut aivan kuten olisin toivonut - alitajunta paini jatkuvasti Työmiehen vaimon parissa, roolihahmoni Risto juoksi unissa ja vaivasi valveillakin, tietoinen mieli työskenteli roolianalyysin ja repliikkien parissa ja jumittui tuon tuosta turhuuksiin, lisäksi huolehdin aivan liikaa tulevista pääsykokeista - lepääminen oli siis kaiken kaikkiaan harvinaisen hankalaa. Tunnepuolella kävin läpi pelkoa, kauhua, väsymystä, ärtymystä ja vihaa. Samaan aikaan etsin ja pyrin rakentamaan luottamusta ja uskoa itseeni, tahtoa tehdä työtä ja näytellä. Ennen kaikkea etsin ILOA. Ja ymmärsin että kaikki tämä kuuluu prosessiin.

Kun nyt katson tulevia viikkoja ohjelmassa on teatterivaellusta, rytmiikkaa, tanssia, laulua, valotyöskentelyä, lavastus- ja puvustustalkoita, tiedotusrupeamia, Minna Canthin -päivän tapahtuma kirjastolla, Nätyn pääsykokeiden ensimmäinen vaihe, hirmuinen määrä harjoituksia, lopulta sitten läpimenot ja heti kuunvaihteen jälkeen kenraali ja ensi-ilta. Kaikki tämä vaikuttaa minusta mahtavalta, ja olen onnellinen päästessäni taas töihin. Sillä työ on näkyvää rakkautta.

Nyt huomaan, että loma tarjosi minulle tarpeellisen mahdollisuuden nostaa kierroksia ja hakea vastusta. Epätoivo ja huonous kuuluvat olennaisena osana harjoitusprosessiin, ja niiden kautta löytyi ilo. Tästä on hyvä jatkaa teatterivaellukselle heti huomisaamusta. Sieltä raportoimmekin teille sitten tekstiviestitse.

Nähdään taas. Kevät on jo täällä ja kesä tulee! Rok rok ja tsau tsau!

just sun,

esku.

"Go with the flow" tuo suurta lomariemua eikä stressata enää

Kävin luistelureissuni ohessa pyhiinvaellusmatkalla Minna Canthin patsaalla Hämeenpuistossa - tamperelaisuuden luontaisetuja, lälläslää karjalaistoverini! .) Liukastuin kivipaadella ja lensin rähmälleni Canthin jalkojen juureen..Hiljaa. Sshh, siitä ei puhuta.
Romanit jakoivat ilmaista soppaa Kuninkaankadulla. Bussissa oli taas ne vakkarijuopot/päihedeongelmaiset..paljon alkoholia juovat tyypit. Osa meidän näytelmää nekin.

Tampere kuittaa, tänään riemullisesti! Emmi

kauhea lomastressi

Kirotut hiihtolomat. ajattelen koko ajan mitä prokkiksen kannalta hyödyllistä voisi tehdä, kuinka Johannan roolia rakentaisi. Tähän lisäksi kesätyöhaut ja koulujen ennakkotehtävät. Alan harjoittaa sielullista lepoa, jotta en ole koko lomaa kärttyinen siili. Nyt alko loma! -Emmi

hiihtolomalla

Väkivahva 08-09 viettää tämän viikon ansaittua hiihtolomaa. Allekirjoittanut teki paluun laduille neljän vuoden tauon jälkeen - ja sai mukavasti jumiin lonkankoukistajat! Hiihto on mahtava laji, ja hyvää vaihtelua ainaiselle juoksemiselle.

Alitajunta työskentelee urakalla roolin parissa. Roolihahmo (Vappu) hyppii unissa, ja roolin salaiset haaveet toistuvat vahvoina kuvina ja tunteina. Tekstin opettelua lukuunottamatta olen pitänyt lomaa, juonut kahvia ja lukenut lehtiä ja tavannut ystäviä - seuraava pitkä loma ajoittuukin sitten heinäkuulle. Valoisat päivät tuovat onneksi virtaa ja energiaa. Innostus työhön ja tuleviin pääsykokeisiin on suuri.

Kävin kirjastolla tsekkaamassa Minna Canthin päivän flyerin oikovedoksen. Näytti priimalta! Toivottavasti saadaan paljon kiinnostuneita kävijöitä.

Ensi viikolla suuntaamme talvivaellukselle Kolille, susien syötäväksi. Hurjaa ja mahtavaa. Teatterivaellus <3

Hiihtotunnelmissa, Liina-Maija

Jeje! Ensimmäinen läpimeno puoleenväliin saakka käytiin tänään. Teos oli raakile, mutta antoi hyviä ajatuksia pohdittavaksi sekä näyttelijäntyöllisesti että ohjauksellisesti. Liikaa ilmaa on vielä väleissä, mutta ne lähtee työstäessä. Henkilökohtaisesti tunsin, että saan työmiehistä ja vaimoista paljon energiaa työstää teostamme ryhmässä eteen päin.

Teatteri on siitä hassu laji, että sitä voi oppia paljon seuraamalla arjen tilanteita: miten joku kävelee, puhuu, reagoi, ajattelee tai heiluttaa käsiään antaa matskua työstettäväksi omaan ilmaisuun. Mihinkäs niitä kouluja tarvitsee.

Ei vaiskaan. Suuret kiitokset ihanalle työryhmällemme ja ensemblelle, jonka ryhmäytyminen ja yhteinen ajatus työstyy koko ajan. Tänään illanvieton merkeissä. :)

tterho

Kalikoita kootaan kokoon

Maanantain aikidossa luotiin pieniä perustuksia näytelmän "koreografiselle akrobatia osastolle": lyöntejä, kantamista ja pyörtyilyä - apinakävelyäkin mahtui joukkoon. Ei mun roolihenkilö Johanna ehkä ole mikään aikidoninja, mutta olisi kiva päästä tekeen jotain hurjaa.

Tiistaiaamusta tanssittiin jälleen sitä huippupolskaa. Löysin puvustosta nahkatossut, joita käytettiin päiväkodissa lapsena. Silloin haukuin niitä räkätossuiksi, ja nyt niissä onkin tosi ihana tanssahdella, kummallista.
Näyttämökuva muotoutuu. Eilen hilattiin meidän norsuperheenpainoinen katsomo paikalleen ja se oli taas kerran posahtaa läpi Urkan salin lattiasta meidän asuntolaan, mutta ei vielä tällä kertaa. Mustat tanssimatot levitettiin lattialle, joten ei tarvitse ehkä vähään aikaan sorkkia tikkuja jalkapohjistaan. Viimeinen taustaverho täytyy kiinnittää ja toivon että pääsen killumaan tikkaille. Katosta roikkuu heinäseiväs vaakatasossa.
Tänään lavalle rakennettiin mustalaisleiri ja kaaduin nuotion päälle. Eskun kanssa rakennettiin joku seiväsväkkyrä roikkumaan köydestä. Sitä siitä seuraa kun päästää vastuuttomia sijaispulliaisia lavalle.
Oikeesti on ollut kaunis viikon alku! Terkkuja äidille

Mie kirjoitin tän---Emmi

Kolmas harjoitusviikko

Kolmas harjoitusviikko alkoi. Päivä oli sikäli historiallinen, että kaikki olivat paikalla harjoituksissa! Kulkutaudit ovat nimittäin kaksi viikkoa reippaasti verottaneet näyttelijäkaartiamme. Harjoittelimme toisen näytöksen loppuun. Urkan lattia oli perunoita tulvillaan!Kehitin itselleni lisäroolin, sillä halusin mukaan näyttelemään: olen Sauna-Annan tyttärenpoika Olli. Ensimmäisen kerran kohtausta vedettäessä unohdin kokonaan ottaa kontaktia, keskityin kasaamaan perunapyramidia. Asiasta onneksi huomautettiin! Miten perusasiat, kuten kontakti vastanäyttelijöihin, unohtuvat niin helposti.

Kun harjoituksia seuraa sivusta, kaikki tuntuu niin helpolta. Näkee lavan täynnä mahdollisuuksia, ja ihmettelee, miksi näyttelijät tekevät tilanteesta ongelmallisen ja jopa lukkoutuvat. Miksi ei keskity tilanteeseen, vaan omaan itseensä ja siihen, "etten mä osaa". Kun hetken kuluttua itse pääsee lavalle, kaikki äsken nähdyt mahdollisuudet unohtuvat. Olo on kökkö ja miettii, että mihis nää kädet laittais? Hetkittäin. Toisina hetkinä taas ajatus on kirkas ja energiat lentää, tilanteet etenevät.

Perjantaiaamuna pääsimme polskaamaan Mensosen Tiinan johdolla. Yleissivistävänä tietona seuraava: polska ja polkka ovat eri tansseja. Meininki oli mahtavaa: askel jousto askel. Erityisesti innostuimme ruotsalaisesta hyppypolskasta, skål vaan kaikille! Polskaa käytetään Työmiehen vaimon ensimmäisessä näytöksessä häätanssina. Ihanaa! Huomenna 8:30 taas polskataan. Nyt menen etsimään imurinta, jos ehtisin siivota huoneeni ennen Edin aikidoa klo 18.

Työiloa alkaneeseen viikkoon toivoo Liina-Maija

Huonouden sietämättömyys

En osaa sanoa toista ammattia, jossa oman huonoutensa kanssa joutuisi painimaan yhtä paljon, kuin mitä näyttelijät joutuvat. Jatkuvasti vaaditaan uusia ideoita ja tarjouksia, pitäisi osata soittaa, laulaa, tanssia, akrobatisoida, muistaa vuorosanat, näyttää tunteensa ja loistaa itse lavalla, mutta samalla tehdä kaikkensa toisten puolesta. Ehkä pitkään näytelleillä alan rautaisilla ammattilaisilla jokainen päivä on yhtä nautintoa ja rooli kuin rooli kerää kehuja, mutta tälle näyttelijäntyönopiskelijalle tuntuu roolin hakeminen olevan välillä varsinaista tuskien taivallusta.

Roolia valmistaessa joutuu etsimään vastauksen moniin kysymyksiin esim: kuka roolihahmoni on, mistä hän tulee, kuinka vanha on, millainen ihminen on kyseessä? Miten hän pukeutuu, mikä hänen lempiruokansa on, miten hän suhtautuu toisiin roolihenkilöihin? Mitä haluan roolihahmoni kertovan yleisölle? Harva näyttelijä "syttyy" napista painamalla juuri ennen kuin astuu lavalle. Fyysinen lämmittely ja roolin läpikäyminen kuuluu rutiineihin. Jokainen meistä hakee varmasti vielä omaa tapaansa valmistautua, ja itselleni parasta tapaa en tottavie ole vielä löytänyt.

Päivät ovat tunnetusti erilaisia, ja eilinen keskiviikko oli vaihteeksi päivistä hankalin. Mitään ei osannut lavalla tehdä, kaikki ideat tuntuivat typeriltä, oma näytteleminen keljutti ja kun roolihahmolla ei ollut vuorosanoja en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Siinä sitten seisot lavalla tyhmänä kun muut hakkaavat kattiloita ja lattiaa ja mietit, että mitenhän poliisi voisi reagoida siihen, että toisaalla eräs Johanna käy erään Riston päälle kuin yleinen syyttäjä. Jostain syystä tänä aamuna Hannu "Poke" Porkan rytmiikkitunnilla tajusin, että eihän poliisi itseasiassa edes ole vielä paikalla, Liisahan se siellä soittelee ämpäriään toisten mukana (paitsi että Liisan pitäisi kyllä löytää jokin toinen soitin, kuin punainen muoviämpäri...) Vaikeuksien kautta voittoon siis?

Lisää oivalluksia odotten Katja

rytmi veressä, häiriö käsissä..

Tänään aloitimme päivämme Poken rytmiikkatunnilla. Treenattiin mm. viisijakoista bodypercussiota ja stomppia, oli oikein mielenkiintoista. Entisen rumpalin sisäinen rokkipoika oli aivan innoissaan itsensä, kattilan, sirpin ja linnunpöntön läpsyttelystä! Toivoa rytmitajusta ja sen kehittämisestä on vielä jäljellä ja kehittyminenhän ei lopu koskaan! :)
Iltapäivällä saikin sitten olla päissään. Oli mukava luoda pohjaa pienemmälle joukkokohtaukselle. Mitä järjettömimpiä tarjouksia ja ideoita, jäi todella hyvä fiilis parin sellaisen "vähän matalampi energia-taso" -päivän jälkeen. Taas kerran vahvistui fakta: älä ajattele liikaa "mitä teen?", "miltä tää näyttää?", "voisko tää oikeesti...?" jne, tee vaan, kokeile ja tarjoa, kyllä se siitä lähtee.

Näillä mietteillä,

Eero

Sulamasumperin sutsatsii

Terveisiä Hannu "Poke" Porkan rytmiikkatunneilta! Eiliseen torikohtaukseen tehtiin tarkempia rytmejä. Soitin leipäkoria, Eero soitti kattilankantta ja sirppiä, Milla kattilaa, Heli lautasta, Elisa djembeä ja Topot tekivät vaikeaa bodyperkussiota. Mua vähän pelottaa, että vanha tuohinen leipäkori hajoaa, kun nuijin sitä pulikalla. Rytmeistä tulee mahtava fiilis ja energia! Jos keskittyminen karkaa, karkaa rytmikin.

Kohta riennän kohtausharjoituksiin. Markkinointiryhmän puolesta olo on tyytyväinen: koulukeikat myyty, kirjastoyhteistyö rullaa ja blogikin saatiin kasaan! Ryhmämyynti ja julisteet on seuraavana edessä.

Aamulenkki oli tänään aika pikainen, mutta herättävä. Talvinen maaseutu on kaunis. Lumenvalkea.

terkuin Liina-Maija alias Vappu

Sairaan ihmisen näkökulmaa

Tänään tuli kahdeksas päivä alakerrassa poissa harjoituksista. Eli suoraan sanottuna olen hyvin perillä, että miten yläkerrassa menee. Turhauttaa erittäin paljon, koska haluaisi myös itse päästä jo tekemään. Mutta olen silti huomannut harjoitusten etenevän, kuuloaistini avulla nimittäin. On hyvin mielenkiintoista pohtia, että mitä kohtausta he mahtavat käydä tai minkälainen tunnelma siellä vallitsee. Kaikki askeleet ja rymyämiset kuuluvat todella voimakkaasti alakerran huoneeseeni ja välillä tuntuu, että kohta urhea urkan lattiamme antaa periksi. Vielä se vanhus kuitenkin jaksaa taistella. Huomattavasta metelistä huolimatta seuraan aina mielenkiinnolla sängystäni harjoitusten etenemistä. Sieltä löytyy rytmiikkaa ja tunteita, lempeitä askelia ja kanta-astujia. Ennen kaikkea kuulee, että siellä tehdään.

Vällyjen välistä raportoiden: Sanna-Kaisa Laakkonen

Moi vaan

Työn alla kun oli siis torikohtaus ja mie onnistuin ujuttamaan itselleni lisäroolin. Pohdiskeltiin Millan ja Ronjan kanssa, että tehdäänkö yhteinen kauppakoju torille. Päädyimme sitten kolmikkoon, johon kuuluu ihminen, hevonen ja kana.

Minä olen se kana. Oon viimeks esittänyt julkisesti eläintä, kun olen esittänyt norsua norsupuvussa päiväkerhon kevätjuhlassa.

Tämä roolihan on ihan hulvaton juttu, mutta siinä on haastetta. Voit ehkä kuvitella, että kotkottelu ja aivoton jyvien nokkiminen maasta päälaella ei muutaman kerran jälkeen enää ole olekkaan samalla tavalla hauskaa, mitä ekalla kerralla. Siinä näyttämöllä yksin silmät pyöreinä köpötellessä kerkeää mm mainiosti miettiä, että mitä hittoa mie oikein teen, näytän varmaan typerälle. Kotkot vaan.

Kuitenkin pääsee yli noista ajatuksista kun miettii jotenki eri kautta ja pitempään. Entä jos esittäsin vaikka kädetöntä, ulkomaalaista kerjäläistä? Häpeäisinkö yhä sitä, että kotkottelen selkä kyyryssä? Jännä miten paljon ajatus voip vaikuttaa.

Hannele

Työmiesten ja -naisten maanantai

Toinen harjoitusviikko korkattiin käyntiin perinteiseen tapaan aamulenkillä. Pieni lumisade ja auraamattomat tiet tarjosivat hyvän vastuksen ja raikas pakkanen pisteli poskilla. Koulupäivämme alkavat klo 8.30 aamupalan jälkeen puolentunnin lenkillä, jonka jälkeen aloitamme harjoitukset/päivän varsinaisen ohjelman.

Tänään tutustuimme 2.näytöksen ensimmäiseen kohtaukseen, jossa ollaan torilla. Millaisia henkilöitä 1800-luvun Kuopiolaiselta torilta löytyy? Mitä torikauppiaat myyvät? Säikkyykö hevonen leipäkauppiasta ja kenen rahoilla piiat hevoskyytiin aikovat? Lopputuloksen näemme huhtikuussa. Teatteriin kuuluu väistämättä vauhti ja vaaralliset tilanteet. Tänään jännitystä meille tarjosi Sara, joka taitaa edelleen olla Joensuussa kuvauttamassa jenkassa vääntynyttä nilkkaansa.

Iltapäivä kului työryhmä työskentelyä tehden. Työmiehen vaimossa meillä on viisi ryhmää joista jokaisella on tietty vastuualue. Ryhmät ovat: markkinointi ja tiedotus, oheistuotteet, puvustus, lavastus ja rekvisiitta sekä valo ja ääni. Illalla ohjelmassa on vielä aikidoa, jota vetää Esa "Edi" Hirvonen, sekä opistolla järjestettävät ystävänpäivä tanssiaiset/iltamat.


Loppuun mielenkiintoinen linkki, jos Minna Canth kiinnostaa enemmän.

Kirjoitti Katja

Intentiota metsästämässä

Sunnuntai-iltaa! Olen ajautunut intentio-(eli pyrkimys, tahdonsuunta) solmuun. Teen sinällään yksinkertaisesta asiasta itselleni liian vaikean pohtimalla sitä liikaa. Kotityönä tekstiä lukiessa tulisi poimia roolihenkilölleen pyrkimys, eli pohtia, mitä roolihenkilö haluaa tässä tilanteessa. Lyhyesti: Ihminen pyrkii aina johonkin, ei voi olla pyrkimättä. Se, että pyrkii johonkin asettamaansa määränpäähän saa meidät tekemään tekoja, puhumaan, liikkumaan. Pyrkimys on useimmiten suhteessa toiseen ihmiseen. Ihminen pyrkii aina parantamaan omaa tilannettaan.

Eron huomaa lavalla. Kun olen miettinyt etukäteen selkeän pyrkimyksen itselleni, on tilanteessa helppo olla. Kun pyrkimys on epämääräinen tai sitä ei ole, en ole läsnä tilanteessa ja olo on epävarma. Näyttelen Vappua, 27-vuotiasta torikauppista, joka on päähenkilö Johannan ystävä. Vapun suhteen olen huomannut vaikeimmiksi ne kohtaukset, joissa olen mukana, muttei minulla ole repliikkejä. Silloinkin on oltava pyrkimys johonkin.

Pyrkimystä ei ajatella näyttämöllä. Siellä näytellään ja pyritään tilannevoittoon. Voi olla, että harjoitellessa pyrkimys vaihtuu toiseksi. Siitä huolimatta tulee olla pyrkimys mietittynä etukäteen. Ainakin silloin voi sen rajata pois: ei, tämä ei ollut se pyrkimys, voisinko pyrkiä tilanteessa vaikka iskemään tuon Yrjön?

Kai intentiossa pohjimmiltaan on kyse siitä, että näyttelee tilanteessa, eikä vain kuvita tekstiä. Että saa roolihahmonsa eläväksi ja todeksi, on roolissa kiinni. Ja siihenhän me tähtäämme! Intention metsästys jatkukoon!

sydätään täällä purki Liina-Maija

Tammikuun puolivälissä vietimme workshop-viikonlopun Kolilla audiovisuaalisen viestinnän opiskelijoiden kanssa. Teemana oli valhe. Toimimme pareittain, ja kuvaaja ja kuvattava suunnittelivat yhdessä postikorttikokoisen kuvan teemasta. Lopputuloksena oli 15 erilaista, tunteita ja ajatuksia herättävää kuvaa. Valmiita kuvia tullaan käyttämään Työmiehen vaimon flyeripostikortteina. Kerää vaikka koko sarja! Ylläolevan kuvan on ottanut Riikkaliisa Lappi.

Tämä on Teatteri Väkivahvan näyttelijäntyön koulutuksen 08-09 julkinen työpäiväkirja. Työstämme Minna Canthin klassikkonäytelmää Työmiehen vaimo, jonka ensi-ilta on 4.4.2009. Tarkoituksenamme on raportoida tänne päivittäin prosessin etenemisestä. Seuraa myös nettisivujamme www.vakivahva.net

Teatteri Väkivahvan puolesta Liina-Maija ja Ronja-Maaria