perjantai 24. huhtikuuta 2009
Väkivahva tiedottaa
Teatteri Väkivahvan näyttelijäntyön koulutuksen opiskelijat Esku, Hannele ja Sara ovat edenneet Tampereen yliopiston näyttelijäntyön koulutusohjelman eli Nätyn pääsykokeiden viimeiseen vaiheeseen. Hurjasti tsemppiä ja onnea!
torstai 23. huhtikuuta 2009
Treenifiilistelyä.
5-8.5 ovat Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyönlaitoksen pääsykokeet. Itselläni ne ovat 6.5 - heti Normaalikoulun keikkaa seuraavana päivänä.
Eilen Väkivahva esittii viimeisen kotiesityksensä Työmiehen Vaimosta. Kymmenen päivän loma, joka alkoi tänään, antaa aikaa pääsykokeisiin valmistautumiseen. Ehkä treenaaminen vie ajatukset pois myös kolmen viikon päästä loppuvasta koulusta. Näyttelijyyttä tarvitaan, jotta kaikki päällekäiset tunnetilat saa asetettua lomittain ja järjestykseen. Ettei tän keväisen kuorman alle puristuisi.
Itse odotan kovasti Teatterikorkeakoulun Dramaturgian laitoksen kirjettä. Sen pitäisi tulla viimeistään huomenna. Keskellä viikkoa ollut Itellan lakko voinee viivästyttää postia maanantaihin.
Onneksi ulkona on kaunista. Voin lähteä vaikka lenkille - koulut odottakoon.
tterho
Eilen Väkivahva esittii viimeisen kotiesityksensä Työmiehen Vaimosta. Kymmenen päivän loma, joka alkoi tänään, antaa aikaa pääsykokeisiin valmistautumiseen. Ehkä treenaaminen vie ajatukset pois myös kolmen viikon päästä loppuvasta koulusta. Näyttelijyyttä tarvitaan, jotta kaikki päällekäiset tunnetilat saa asetettua lomittain ja järjestykseen. Ettei tän keväisen kuorman alle puristuisi.
Itse odotan kovasti Teatterikorkeakoulun Dramaturgian laitoksen kirjettä. Sen pitäisi tulla viimeistään huomenna. Keskellä viikkoa ollut Itellan lakko voinee viivästyttää postia maanantaihin.
Onneksi ulkona on kaunista. Voin lähteä vaikka lenkille - koulut odottakoon.
tterho
maanantai 20. huhtikuuta 2009
LOPPUUNMYYTY
HUOMINEN TIISTAIN 21.4. KLO:19 ALKAVA NÄYTÖS ON LOPPUUNMYYTY!
Viimeisen kerran Työmiehen vaimon voi nähdä Niittylahdessa keskiviikkona 22.4. klo:10 ja sen jälkeen tätä herkkua tarjoillaan koululaisille keikoilla Joensuussa, Viinijärvellä, Salossa ja Forssassa. Viimeinen yleinen esiintyminen on torstaina 14.5. Kuusankoskella klo:20:00. Paikkana Kuusankoskisali.
Viimeisen kerran Työmiehen vaimon voi nähdä Niittylahdessa keskiviikkona 22.4. klo:10 ja sen jälkeen tätä herkkua tarjoillaan koululaisille keikoilla Joensuussa, Viinijärvellä, Salossa ja Forssassa. Viimeinen yleinen esiintyminen on torstaina 14.5. Kuusankoskella klo:20:00. Paikkana Kuusankoskisali.
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Huhtikuun keikkaputki takana
Ensimmäinen, viisi keikkaa käsittänyt keikkaputki on nyt takana. Pystytys ja purkaminen sujuivat kerta kerralta yhä nopeammin, perjantaina purku jo 45 minuutissa! Erityishienosti ja huikealla kärsivällisyydellä ja tulenpalavalla innolla duuninsa ovat hoitaneet valoryhmä: Iitu, Sande ja Milla. Tyttöjen ammattimaista otetta valoihin katsoessa ei voi käsittää, että kaiken valo-oppinsa he ovat saanet tämän kuukauden aikana. Huh.
Tiistaina olimme Liperissä, vapaa-aikatoimen tilaamana Penttilä-salissa. Tila oli pieni, ja vaati luovia ratkaisuja, mutta kaikesta selvittiin. Liperiläisiä oli paikalla noin 65 henkeä, mikä oli aika kivasti. Yksi lamppu alkoi savuta kesken keikan, ja Eskun olkapää meni sijoiltaan, mutta suurempia katastrofeja ei sattunut. Melkein eksyin lenkillä, mutta onneksi Eero tuli vastaan ja neuvoi oikean reitin.
Keskiviikkona oli vuorossa Joensuun Yhteiskoulun lukio Rantakylän auditoriossa. Tila oli monelle meistä tuttu, iso ja aika helppo. Mutta karsean sotkuinen. Jynssäsin lavan kolmesti! Ei suurempia kommelluksia.
Torstaina olimme Outokummussa, matkaan lähdettiin jo seitsemältä. Tila oli haasteellinen, perinteinen koulunäyttämöluukku liikuntasalissa. Ensimmäinen puoliaika sujui paremmin kuin koskaan, ehkä lentävän lähdön ansiosta: emme kuulleet pukuhuoneeseen hääbiisin jo alkaneen. Kaitsu avasi oven ja syöksyttiiin polskaan. Ei jäänyt aikaa jännittämiseen! Akustiikka tilassa ei ollut kehuttava, joten kiinnitettiin huomiota artikulaatioon ja selkeyteen: oli toiminut, puheesta sai selvää! Jee! Samana iltana ajettiin Kontiolahdelle, ja pystytettiin esitys valmiiksi seuraavaan aamuun. Upea akustiikka Kontiolahdella!
Perjantaina siis aamulla oli yleisönä Kontiolahden lukiolaiset. Tila oli leveä, muttei syvä. Pientä aamukankeutta oli ehkä ilmassa, mutta päiväveto yseille oli jo paljon tiukempi. Ysit olivat haastavin yleisö: taukoamaton pulina koko esityksen läpi. Joukossa oli myös aivan innoissaan näytelmää katsovia, jotka yrittivät turhaan vaientaa häiriköitä. Kukaan opettaja ei puuttunut asiaan! Väliajalla eräs innokas nuorimies tunkeutui pukuhuonetiloihin Homsantuun perään. Saatiin häädettyä pois! Vapun leivällekin olisi riittänyt innokkaita ostajia. Henk.koht. tämä yleisö sai mussa aikaan hyvän adrenaliinitason nousun: me näytetään teille kakrut mistä kana kusee!
Viikon jäljeltä on hyvät univelat ja fyysinen väsymys. Keskiviikkona myös tulivat kirjeet Nätyltä, ja 14 pyrkijästämme jatkoon otettiin Hannele, Esku ja Sara. Onnea ja tsemppiä heille! Vanhoista Väkivahvalaisista jatkoon hyppäsi ainakin Varpu, tsemppiä! Nätyltä putoaminen oli ja on edelleen iso pettymys, halu kouluun oli/on kova. Pettymys on kuitenkin nieltävä, ja suunnattava ajatus kohti Teakia toukokuussa. Taidon lisäksi on matkassa oltava iso annos myös onnea. Nyt viidettä kertaa teatterialan koulun pääsykokeista pudonneena huomaan, että joka kerta putoaminen tuntuu kamalammalta. Ei siihen totu. Joka kerta oma halu päästä sisään on suurempi, näyttelemisestä tulee joka hetki merkittämpi asia. Ei putoamiseen voi valmistua, ei vaikka sitä miten ajattelisi. Kirjettä avatessa ja jalat meinaavat pettää alta, käsi tärisee, hengitys salpaantuu ja - ei. Tyhjyys. Itku. Pohjalle - ja sieltä ajan kanssa ylös.
Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Nätyn tulokset vaikuttivat vahvasti viikon fiilikseen, ei kauheasti mua naurattanut ja olin ehkä hiljaisempi kuin normaalisti. Jollain tavoin kävin myös roolini kanssa epäilyvaiheen: riitänkö? Tuntui, että menen alamäkeä. Jos ohjaajan palautteeseen on uskominen, näin ei käynyt. Työ on kuitenkin tehty, ajatukset ovat valmiina - ei olla fiiliksen päällä. Onneksi! Olen miettinyt tämän viikon ajan varasuunnitelmia. Pietarin teatteriakatemia houkuttelee rankkuudestaan huolimatta. Jos ovet Suomessa eivät aukea, tämä tyttö hyppää itänaapuriin ensi keväänä. Tai seuraavana. Tänään hain venäjän alkeiskurssin kirjastosta.
Tuli pitkä postaus! Nyt kauniita unia, toivoo Liina-Maija
PS. Vikat kotiesitykset TI 21.4. klo 19 ja KE 22.4. klo 10, varaa paikat numerosta 050 374 1063
Tiistaina olimme Liperissä, vapaa-aikatoimen tilaamana Penttilä-salissa. Tila oli pieni, ja vaati luovia ratkaisuja, mutta kaikesta selvittiin. Liperiläisiä oli paikalla noin 65 henkeä, mikä oli aika kivasti. Yksi lamppu alkoi savuta kesken keikan, ja Eskun olkapää meni sijoiltaan, mutta suurempia katastrofeja ei sattunut. Melkein eksyin lenkillä, mutta onneksi Eero tuli vastaan ja neuvoi oikean reitin.
Keskiviikkona oli vuorossa Joensuun Yhteiskoulun lukio Rantakylän auditoriossa. Tila oli monelle meistä tuttu, iso ja aika helppo. Mutta karsean sotkuinen. Jynssäsin lavan kolmesti! Ei suurempia kommelluksia.
Torstaina olimme Outokummussa, matkaan lähdettiin jo seitsemältä. Tila oli haasteellinen, perinteinen koulunäyttämöluukku liikuntasalissa. Ensimmäinen puoliaika sujui paremmin kuin koskaan, ehkä lentävän lähdön ansiosta: emme kuulleet pukuhuoneeseen hääbiisin jo alkaneen. Kaitsu avasi oven ja syöksyttiiin polskaan. Ei jäänyt aikaa jännittämiseen! Akustiikka tilassa ei ollut kehuttava, joten kiinnitettiin huomiota artikulaatioon ja selkeyteen: oli toiminut, puheesta sai selvää! Jee! Samana iltana ajettiin Kontiolahdelle, ja pystytettiin esitys valmiiksi seuraavaan aamuun. Upea akustiikka Kontiolahdella!
Perjantaina siis aamulla oli yleisönä Kontiolahden lukiolaiset. Tila oli leveä, muttei syvä. Pientä aamukankeutta oli ehkä ilmassa, mutta päiväveto yseille oli jo paljon tiukempi. Ysit olivat haastavin yleisö: taukoamaton pulina koko esityksen läpi. Joukossa oli myös aivan innoissaan näytelmää katsovia, jotka yrittivät turhaan vaientaa häiriköitä. Kukaan opettaja ei puuttunut asiaan! Väliajalla eräs innokas nuorimies tunkeutui pukuhuonetiloihin Homsantuun perään. Saatiin häädettyä pois! Vapun leivällekin olisi riittänyt innokkaita ostajia. Henk.koht. tämä yleisö sai mussa aikaan hyvän adrenaliinitason nousun: me näytetään teille kakrut mistä kana kusee!
Viikon jäljeltä on hyvät univelat ja fyysinen väsymys. Keskiviikkona myös tulivat kirjeet Nätyltä, ja 14 pyrkijästämme jatkoon otettiin Hannele, Esku ja Sara. Onnea ja tsemppiä heille! Vanhoista Väkivahvalaisista jatkoon hyppäsi ainakin Varpu, tsemppiä! Nätyltä putoaminen oli ja on edelleen iso pettymys, halu kouluun oli/on kova. Pettymys on kuitenkin nieltävä, ja suunnattava ajatus kohti Teakia toukokuussa. Taidon lisäksi on matkassa oltava iso annos myös onnea. Nyt viidettä kertaa teatterialan koulun pääsykokeista pudonneena huomaan, että joka kerta putoaminen tuntuu kamalammalta. Ei siihen totu. Joka kerta oma halu päästä sisään on suurempi, näyttelemisestä tulee joka hetki merkittämpi asia. Ei putoamiseen voi valmistua, ei vaikka sitä miten ajattelisi. Kirjettä avatessa ja jalat meinaavat pettää alta, käsi tärisee, hengitys salpaantuu ja - ei. Tyhjyys. Itku. Pohjalle - ja sieltä ajan kanssa ylös.
Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Nätyn tulokset vaikuttivat vahvasti viikon fiilikseen, ei kauheasti mua naurattanut ja olin ehkä hiljaisempi kuin normaalisti. Jollain tavoin kävin myös roolini kanssa epäilyvaiheen: riitänkö? Tuntui, että menen alamäkeä. Jos ohjaajan palautteeseen on uskominen, näin ei käynyt. Työ on kuitenkin tehty, ajatukset ovat valmiina - ei olla fiiliksen päällä. Onneksi! Olen miettinyt tämän viikon ajan varasuunnitelmia. Pietarin teatteriakatemia houkuttelee rankkuudestaan huolimatta. Jos ovet Suomessa eivät aukea, tämä tyttö hyppää itänaapuriin ensi keväänä. Tai seuraavana. Tänään hain venäjän alkeiskurssin kirjastosta.
Tuli pitkä postaus! Nyt kauniita unia, toivoo Liina-Maija
PS. Vikat kotiesitykset TI 21.4. klo 19 ja KE 22.4. klo 10, varaa paikat numerosta 050 374 1063
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Lomalla
Pääasiäisloma tuli tarpeeseen! Pitkää päivää ollaan Työmiehen vaimon kanssa tehty. Penikat huutavat pelkästä ajatuksesta lenkkeilystä. On luksusta nukkua pitkiä yöunia, tavata ystäviä, syödä, lukea ja rentoutua, siis ylipäätään lomailla ja huoahtaa! Palaute, jota ollaan saatu, on ollut tosi innostunutta ja positiivista, mahtavaa! On ollut ihanaa esittää juttua aina uudelle yleisölle. Oma roolihahmoni on muodostunut mulle tosi rakkaaksi ja tärkeäksi.
Ensi tiistaina starttaa sitten kiertueemme. Vuorossa ovat Liperin vapaa-aikatoimi, Joensuun yhteiskoulun lukio, Outokummun lukio ja Kontiolahden lukio ja yläkoulu. Haastetta tuovat erikoiset tilaratkaisut sekä flyygelit, joita ei voi siirtää. Saa nähdä, kuinka selviydymme. Toivottavasti saadaan nyt kunnolla akut ladattua, pitkää pinnaa tarvitaan varmasti.
Ja hei hurjaa, ensi viikolla saapuvat Nätyn kirjeet, eli selviää, ketkä jatkavat toiseen vaiheeseen ja ketkä suuntaavat energiansa täysillä TEAKin pääsykokeisiin (ts. putoavat jatkosta). Allekirjoittanutta jännittää jo.
Ei mulla muuta nyt. terkuin Liina-Maija
ps. miksi sataa lunta? miksei aurinko paista?
Ensi tiistaina starttaa sitten kiertueemme. Vuorossa ovat Liperin vapaa-aikatoimi, Joensuun yhteiskoulun lukio, Outokummun lukio ja Kontiolahden lukio ja yläkoulu. Haastetta tuovat erikoiset tilaratkaisut sekä flyygelit, joita ei voi siirtää. Saa nähdä, kuinka selviydymme. Toivottavasti saadaan nyt kunnolla akut ladattua, pitkää pinnaa tarvitaan varmasti.
Ja hei hurjaa, ensi viikolla saapuvat Nätyn kirjeet, eli selviää, ketkä jatkavat toiseen vaiheeseen ja ketkä suuntaavat energiansa täysillä TEAKin pääsykokeisiin (ts. putoavat jatkosta). Allekirjoittanutta jännittää jo.
Ei mulla muuta nyt. terkuin Liina-Maija
ps. miksi sataa lunta? miksei aurinko paista?
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Arvostelu Karjalaisessa 7.4.2009
Lue tästä, mitä Sanomalehti Karjalaisen kriitikko Eija Komu piti esityksestämme!
Tänään vielä juhlitaan Johannan ja Riston häitä Pohjois-Karjalan opiston Urkalla klo 19. Tilaa on, varaa paikkasi numerosta 050 374 1063. Tervetuloa!
Tänään vielä juhlitaan Johannan ja Riston häitä Pohjois-Karjalan opiston Urkalla klo 19. Tilaa on, varaa paikkasi numerosta 050 374 1063. Tervetuloa!
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Halleluja halleluja hallelujaaaaaa! :D
No niin, kello on 21.40 ja nyt alkaa Elisan ensimmäinen blogiteksti. Aika jännää. Aseta turvavyö ja haukkaa happea, laskeutuminen voi muussa tapauksessa olla melko hankalaa. :D
Eilen oli toden totta 4.4 ja kauan odotettu Työmiehen vaimomme ensi-ilta. Se ylitti odotukset ja meni hienosti. Olin ylpeä ryhmämme suorituksesta. Olin kyllä tyytyväinen omaanikin, koska annoin kaikkeni. :) Ja sehän onkin kantava voima teatterin teossa, antaa kaikkensa hymy huulessa. Hih hih. On kyllä tehty valtavasti töitä näytelmän eteen. Ja nyt on onnellinen fiilis, sain äsken myös kirjoitettua puhtaaksi viimeisen ennakkotehtäväni Metropoliaan. Sitten vaan jännittämään, miten käy. Elämä onkin jännää, ikinä ei tiedä mitä nurkan takana odottelee. Jippii!
Kirjottelen tässä nyt kaikenlaisia ajatuksia, mitä pyörii päässä. Väsymys painaa, menin vasta puol viiden aikaan aamuyöstä nukkuu. Oltiin vähän juhlimassa onnistunutta ensi-iltaa porukalla ja vedettiin äänen avauksia valomerkin jälkeen. Sellaset hetket jää aina sydämeen eikä niitä unohda ikinä. Etenkin sitä, kun rakas kämppikseni Asikaisen Katja totesi: "Hei lopettakaa. Mä en tunne teitä. Vähän mua hävettää." Mä vaan naureskelin vieressä ja sanoin, että "Joo mennään me vähän edempänä." Olipas hauskaa.
On kyllä ollut hektistä ja työntäyteistä näytelmän teko. Tässä koulutuksessa oon saanu nähdä, millaista on teatteri ja sen tekeminen. Onhan se välillä melko voimia vievää, mutta päivääkään en vaihtaisi. Saa leikkiä, hölmöillä, etsiä, tutkia, kokeilla, tuntea ja ELÄÄ. :) Oon myös huomannu, kuinka tärkeetä on pitää hyvää huolta omasta kehostaan ja äänestään. Ne on mun työkaluja. Ja nämä on mun ensimmäiset roolisuoritukset. On ihanaa tehdä roolin hakumatkaa. Ja täällä sitä matkaa on saanu tehdä turvallisesti ja omana itsenään. Se onkin tosi tärkeetä ihmiselle, et saa olla oma itsensä. Näyttelijäntyössä myös oppii valtavasti itsestään. Oon oikein ajoittain ääneen sanonu välillä ittelleni, et "Ai, näinkö sä nyt reagoit tässä tilanteessa?" Se on mielenkiintosta. Mut siitä täytyy nauttii. Ja uskaltaa mennä sitä pelkoa päin. Ja entäs sitten vaikka meniskin vähän mönkään? Myös se kuuluu matkaan, jonka kulkee.. No onpas syvällistä. Mut siis totta joka sana.
Huomenna, tiistaina ja keskiviikkona on esitykset ennen pääsiäislomaa. Hei vedetään täysillä arvon Teatteri Väkivahva. Ja nautitaan joka sekunnista. Jippii! :)
Eilen oli toden totta 4.4 ja kauan odotettu Työmiehen vaimomme ensi-ilta. Se ylitti odotukset ja meni hienosti. Olin ylpeä ryhmämme suorituksesta. Olin kyllä tyytyväinen omaanikin, koska annoin kaikkeni. :) Ja sehän onkin kantava voima teatterin teossa, antaa kaikkensa hymy huulessa. Hih hih. On kyllä tehty valtavasti töitä näytelmän eteen. Ja nyt on onnellinen fiilis, sain äsken myös kirjoitettua puhtaaksi viimeisen ennakkotehtäväni Metropoliaan. Sitten vaan jännittämään, miten käy. Elämä onkin jännää, ikinä ei tiedä mitä nurkan takana odottelee. Jippii!
Kirjottelen tässä nyt kaikenlaisia ajatuksia, mitä pyörii päässä. Väsymys painaa, menin vasta puol viiden aikaan aamuyöstä nukkuu. Oltiin vähän juhlimassa onnistunutta ensi-iltaa porukalla ja vedettiin äänen avauksia valomerkin jälkeen. Sellaset hetket jää aina sydämeen eikä niitä unohda ikinä. Etenkin sitä, kun rakas kämppikseni Asikaisen Katja totesi: "Hei lopettakaa. Mä en tunne teitä. Vähän mua hävettää." Mä vaan naureskelin vieressä ja sanoin, että "Joo mennään me vähän edempänä." Olipas hauskaa.
On kyllä ollut hektistä ja työntäyteistä näytelmän teko. Tässä koulutuksessa oon saanu nähdä, millaista on teatteri ja sen tekeminen. Onhan se välillä melko voimia vievää, mutta päivääkään en vaihtaisi. Saa leikkiä, hölmöillä, etsiä, tutkia, kokeilla, tuntea ja ELÄÄ. :) Oon myös huomannu, kuinka tärkeetä on pitää hyvää huolta omasta kehostaan ja äänestään. Ne on mun työkaluja. Ja nämä on mun ensimmäiset roolisuoritukset. On ihanaa tehdä roolin hakumatkaa. Ja täällä sitä matkaa on saanu tehdä turvallisesti ja omana itsenään. Se onkin tosi tärkeetä ihmiselle, et saa olla oma itsensä. Näyttelijäntyössä myös oppii valtavasti itsestään. Oon oikein ajoittain ääneen sanonu välillä ittelleni, et "Ai, näinkö sä nyt reagoit tässä tilanteessa?" Se on mielenkiintosta. Mut siitä täytyy nauttii. Ja uskaltaa mennä sitä pelkoa päin. Ja entäs sitten vaikka meniskin vähän mönkään? Myös se kuuluu matkaan, jonka kulkee.. No onpas syvällistä. Mut siis totta joka sana.
Huomenna, tiistaina ja keskiviikkona on esitykset ennen pääsiäislomaa. Hei vedetään täysillä arvon Teatteri Väkivahva. Ja nautitaan joka sekunnista. Jippii! :)
Hyvää päivää kappa räivää!
Ensi-ilta on nyt ohi. Olemme virallisesti avanneet esityskauden! Eilen kun rivissä loppukiitoksia kumarsimme, niin kyllä kovin kiitollinen hymy humpsahti tämän Topon kasvoille. Se oli hieno hetki. Ei saa moittia juomaripoikaa.
Tästä lähdetään nousukiitoon! Huomenna maanantaina juhlitaas taas Riston häitä, klo 19:00 Niittylahden opistolla. Topon mielestä olette erittäin tervetulleita kuokkimaan ja katsomaan kuinka Riston käy sen eukkonsa kanssa.
Päätä nyökytellen, Toppo
Tästä lähdetään nousukiitoon! Huomenna maanantaina juhlitaas taas Riston häitä, klo 19:00 Niittylahden opistolla. Topon mielestä olette erittäin tervetulleita kuokkimaan ja katsomaan kuinka Riston käy sen eukkonsa kanssa.
Päätä nyökytellen, Toppo
lauantai 4. huhtikuuta 2009
Tätä en vaihtaisi, en kuninkaan valtikkaan!
Tässä me olemme, terve vaan, tervetuloa meitä katsomaan!
On aika tuoda Työmiehen vaimo yleisön eteen. Tänään kello 19 Pohjois-Karjalan opiston Urkassa tehdään eräällä näyttelijäntyönopiskelijaryhmällä teatterihistoriaa.
Kenraaliharjoitus vedettiin eilen illalla ja näytelmän kesto on nyt melko tarkkaan 1 tunti 30 minuuttia. Väliaika on 20 minuuttia ja silloin on mahdollisuus nauttia virvokkeita, sekä hankkia itselleen vaikkapa Työmiehen vaimon pullonavaaja! (Ei saa moittia juomaripoikaa!)
Viimeinen viikko on ollut yhtä huisketta ja vielä eilenkin rakensimme kohtauksia valmiiksi ja muutimme tilanteita. Repliikkejä on karsittu ja ilmaisua vahvistettu. Työmiehen vaimo ei selittele eikä pyytele anteeksi! Se jättää tilaa katsojan omalle tulkinnalle ja antaa mahdollisuuden illuusion toteutumiselle. Teatterissa mielikuvitus lentää. Teatteri ottaa kantaa. Vieläkö 4.4.2009 suomalaisissa kodeissa eletään Johannan, Riston ja Homsantuun elämää?
Minna Canth olisi ylpeä tästä tulkinnasta.
Intoa puhkuen ATK-luokan syövereistä: Katja, Emmi, Hannele, Milla ja Eero
On aika tuoda Työmiehen vaimo yleisön eteen. Tänään kello 19 Pohjois-Karjalan opiston Urkassa tehdään eräällä näyttelijäntyönopiskelijaryhmällä teatterihistoriaa.
Kenraaliharjoitus vedettiin eilen illalla ja näytelmän kesto on nyt melko tarkkaan 1 tunti 30 minuuttia. Väliaika on 20 minuuttia ja silloin on mahdollisuus nauttia virvokkeita, sekä hankkia itselleen vaikkapa Työmiehen vaimon pullonavaaja! (Ei saa moittia juomaripoikaa!)
Viimeinen viikko on ollut yhtä huisketta ja vielä eilenkin rakensimme kohtauksia valmiiksi ja muutimme tilanteita. Repliikkejä on karsittu ja ilmaisua vahvistettu. Työmiehen vaimo ei selittele eikä pyytele anteeksi! Se jättää tilaa katsojan omalle tulkinnalle ja antaa mahdollisuuden illuusion toteutumiselle. Teatterissa mielikuvitus lentää. Teatteri ottaa kantaa. Vieläkö 4.4.2009 suomalaisissa kodeissa eletään Johannan, Riston ja Homsantuun elämää?
Minna Canth olisi ylpeä tästä tulkinnasta.
Intoa puhkuen ATK-luokan syövereistä: Katja, Emmi, Hannele, Milla ja Eero
torstai 2. huhtikuuta 2009
kaksi päivää ensi-iltaan.
Kiirettä pittää, mutta ethen päin tässä olhan matkalla. :) ja hyvässä vauhissa.
Aiemmin tänhän oli ensmäisen kohtauksen harjotuksia. Pieniä muutoksia matkassa, mutta hyvin neki otethin käythön. Hyvä fiilis on tällä hetkellä. Kohta ko alkaa esitykset niin alkaa tulhen sitä vapaa-aikaaki ja sitte kaikki on paremmin ko hyvin! :) Kyllähän tämä välillä aika kovasti ottaa päähän, mutta ei se mithän.
Lyhyesti ja pikaisesti ajatuksiaan kirjoitti Kaisuli.
Aiemmin tänhän oli ensmäisen kohtauksen harjotuksia. Pieniä muutoksia matkassa, mutta hyvin neki otethin käythön. Hyvä fiilis on tällä hetkellä. Kohta ko alkaa esitykset niin alkaa tulhen sitä vapaa-aikaaki ja sitte kaikki on paremmin ko hyvin! :) Kyllähän tämä välillä aika kovasti ottaa päähän, mutta ei se mithän.
Lyhyesti ja pikaisesti ajatuksiaan kirjoitti Kaisuli.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Pressikuvia
Hääjuhlintaa.
Risto ja Johanna
Johanna ja Yrjö.
Piiat torilla.
Johannaa virvoitetaan.
Topot.
Johanna, Leena-Kaisa, Anna-Maija ja Toppo
Homsantuu ja Risto.Kuvat Inka Matilainen. Kuvat ovat vapaasti ladattavissa, mainitse kuvaajan nimi julkaistessa. Klikkaa hiiren oikealla painikkeella ja tallenna kuva.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
