Huhtikuun keikkaputki takana

Ensimmäinen, viisi keikkaa käsittänyt keikkaputki on nyt takana. Pystytys ja purkaminen sujuivat kerta kerralta yhä nopeammin, perjantaina purku jo 45 minuutissa! Erityishienosti ja huikealla kärsivällisyydellä ja tulenpalavalla innolla duuninsa ovat hoitaneet valoryhmä: Iitu, Sande ja Milla. Tyttöjen ammattimaista otetta valoihin katsoessa ei voi käsittää, että kaiken valo-oppinsa he ovat saanet tämän kuukauden aikana. Huh.

Tiistaina olimme Liperissä, vapaa-aikatoimen tilaamana Penttilä-salissa. Tila oli pieni, ja vaati luovia ratkaisuja, mutta kaikesta selvittiin. Liperiläisiä oli paikalla noin 65 henkeä, mikä oli aika kivasti. Yksi lamppu alkoi savuta kesken keikan, ja Eskun olkapää meni sijoiltaan, mutta suurempia katastrofeja ei sattunut. Melkein eksyin lenkillä, mutta onneksi Eero tuli vastaan ja neuvoi oikean reitin.

Keskiviikkona oli vuorossa Joensuun Yhteiskoulun lukio Rantakylän auditoriossa. Tila oli monelle meistä tuttu, iso ja aika helppo. Mutta karsean sotkuinen. Jynssäsin lavan kolmesti! Ei suurempia kommelluksia.

Torstaina olimme Outokummussa, matkaan lähdettiin jo seitsemältä. Tila oli haasteellinen, perinteinen koulunäyttämöluukku liikuntasalissa. Ensimmäinen puoliaika sujui paremmin kuin koskaan, ehkä lentävän lähdön ansiosta: emme kuulleet pukuhuoneeseen hääbiisin jo alkaneen. Kaitsu avasi oven ja syöksyttiiin polskaan. Ei jäänyt aikaa jännittämiseen! Akustiikka tilassa ei ollut kehuttava, joten kiinnitettiin huomiota artikulaatioon ja selkeyteen: oli toiminut, puheesta sai selvää! Jee! Samana iltana ajettiin Kontiolahdelle, ja pystytettiin esitys valmiiksi seuraavaan aamuun. Upea akustiikka Kontiolahdella!

Perjantaina siis aamulla oli yleisönä Kontiolahden lukiolaiset. Tila oli leveä, muttei syvä. Pientä aamukankeutta oli ehkä ilmassa, mutta päiväveto yseille oli jo paljon tiukempi. Ysit olivat haastavin yleisö: taukoamaton pulina koko esityksen läpi. Joukossa oli myös aivan innoissaan näytelmää katsovia, jotka yrittivät turhaan vaientaa häiriköitä. Kukaan opettaja ei puuttunut asiaan! Väliajalla eräs innokas nuorimies tunkeutui pukuhuonetiloihin Homsantuun perään. Saatiin häädettyä pois! Vapun leivällekin olisi riittänyt innokkaita ostajia. Henk.koht. tämä yleisö sai mussa aikaan hyvän adrenaliinitason nousun: me näytetään teille kakrut mistä kana kusee!

Viikon jäljeltä on hyvät univelat ja fyysinen väsymys. Keskiviikkona myös tulivat kirjeet Nätyltä, ja 14 pyrkijästämme jatkoon otettiin Hannele, Esku ja Sara. Onnea ja tsemppiä heille! Vanhoista Väkivahvalaisista jatkoon hyppäsi ainakin Varpu, tsemppiä! Nätyltä putoaminen oli ja on edelleen iso pettymys, halu kouluun oli/on kova. Pettymys on kuitenkin nieltävä, ja suunnattava ajatus kohti Teakia toukokuussa. Taidon lisäksi on matkassa oltava iso annos myös onnea. Nyt viidettä kertaa teatterialan koulun pääsykokeista pudonneena huomaan, että joka kerta putoaminen tuntuu kamalammalta. Ei siihen totu. Joka kerta oma halu päästä sisään on suurempi, näyttelemisestä tulee joka hetki merkittämpi asia. Ei putoamiseen voi valmistua, ei vaikka sitä miten ajattelisi. Kirjettä avatessa ja jalat meinaavat pettää alta, käsi tärisee, hengitys salpaantuu ja - ei. Tyhjyys. Itku. Pohjalle - ja sieltä ajan kanssa ylös.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Nätyn tulokset vaikuttivat vahvasti viikon fiilikseen, ei kauheasti mua naurattanut ja olin ehkä hiljaisempi kuin normaalisti. Jollain tavoin kävin myös roolini kanssa epäilyvaiheen: riitänkö? Tuntui, että menen alamäkeä. Jos ohjaajan palautteeseen on uskominen, näin ei käynyt. Työ on kuitenkin tehty, ajatukset ovat valmiina - ei olla fiiliksen päällä. Onneksi! Olen miettinyt tämän viikon ajan varasuunnitelmia. Pietarin teatteriakatemia houkuttelee rankkuudestaan huolimatta. Jos ovet Suomessa eivät aukea, tämä tyttö hyppää itänaapuriin ensi keväänä. Tai seuraavana. Tänään hain venäjän alkeiskurssin kirjastosta.

Tuli pitkä postaus! Nyt kauniita unia, toivoo Liina-Maija
PS. Vikat kotiesitykset TI 21.4. klo 19 ja KE 22.4. klo 10, varaa paikat numerosta 050 374 1063