Halleluja halleluja hallelujaaaaaa! :D

No niin, kello on 21.40 ja nyt alkaa Elisan ensimmäinen blogiteksti. Aika jännää. Aseta turvavyö ja haukkaa happea, laskeutuminen voi muussa tapauksessa olla melko hankalaa. :D
Eilen oli toden totta 4.4 ja kauan odotettu Työmiehen vaimomme ensi-ilta. Se ylitti odotukset ja meni hienosti. Olin ylpeä ryhmämme suorituksesta. Olin kyllä tyytyväinen omaanikin, koska annoin kaikkeni. :) Ja sehän onkin kantava voima teatterin teossa, antaa kaikkensa hymy huulessa. Hih hih. On kyllä tehty valtavasti töitä näytelmän eteen. Ja nyt on onnellinen fiilis, sain äsken myös kirjoitettua puhtaaksi viimeisen ennakkotehtäväni Metropoliaan. Sitten vaan jännittämään, miten käy. Elämä onkin jännää, ikinä ei tiedä mitä nurkan takana odottelee. Jippii!
Kirjottelen tässä nyt kaikenlaisia ajatuksia, mitä pyörii päässä. Väsymys painaa, menin vasta puol viiden aikaan aamuyöstä nukkuu. Oltiin vähän juhlimassa onnistunutta ensi-iltaa porukalla ja vedettiin äänen avauksia valomerkin jälkeen. Sellaset hetket jää aina sydämeen eikä niitä unohda ikinä. Etenkin sitä, kun rakas kämppikseni Asikaisen Katja totesi: "Hei lopettakaa. Mä en tunne teitä. Vähän mua hävettää." Mä vaan naureskelin vieressä ja sanoin, että "Joo mennään me vähän edempänä." Olipas hauskaa.
On kyllä ollut hektistä ja työntäyteistä näytelmän teko. Tässä koulutuksessa oon saanu nähdä, millaista on teatteri ja sen tekeminen. Onhan se välillä melko voimia vievää, mutta päivääkään en vaihtaisi. Saa leikkiä, hölmöillä, etsiä, tutkia, kokeilla, tuntea ja ELÄÄ. :) Oon myös huomannu, kuinka tärkeetä on pitää hyvää huolta omasta kehostaan ja äänestään. Ne on mun työkaluja. Ja nämä on mun ensimmäiset roolisuoritukset. On ihanaa tehdä roolin hakumatkaa. Ja täällä sitä matkaa on saanu tehdä turvallisesti ja omana itsenään. Se onkin tosi tärkeetä ihmiselle, et saa olla oma itsensä. Näyttelijäntyössä myös oppii valtavasti itsestään. Oon oikein ajoittain ääneen sanonu välillä ittelleni, et "Ai, näinkö sä nyt reagoit tässä tilanteessa?" Se on mielenkiintosta. Mut siitä täytyy nauttii. Ja uskaltaa mennä sitä pelkoa päin. Ja entäs sitten vaikka meniskin vähän mönkään? Myös se kuuluu matkaan, jonka kulkee.. No onpas syvällistä. Mut siis totta joka sana.
Huomenna, tiistaina ja keskiviikkona on esitykset ennen pääsiäislomaa. Hei vedetään täysillä arvon Teatteri Väkivahva. Ja nautitaan joka sekunnista. Jippii! :)