Terveiset Siperiasta...ei kun Kolilta

Olemme palanneet sivistyksen pariin! Kolmen päivän teatterivaellus on takanapäin. Oli mahtavaa: yhteishenki nousi, kohtaukset saivat eloa, maito jäätyi kokkareeksi, notskikahvi oli useimmiten laihaa, mutta lämmittävää, hurjimmat uivat Myllypurossa (allekirjoittanut kävi kirkumassa polulla kylmyyttä ja palasi sitten saunan lämpöön), paistettiin lettuja nuotiolla, vedettiin ahkioita ylös mäkiä, kiinniteltiin kohmeisin sormin lumikenkiä, sahattiin ja pilkottiin puita, kauhisteltiin haisevaa huussia, lämmiteltiin tunnottomia varpaita ja jaettiin yhdessä hienoja hetkiä. Porukkaamme olivat vaellukselle liittyneet myös ääniäijät Harri ja Aapeli, jotka nauhoittivat ääniä ja napsivat kuvia ja tuntuivat pääsevät ryhmään mukaan välittömästi. Odotamme innolla kuvia tänne blogiin, vink vink. Kipinävuorossa kirjoitin kamiinan hehkussa työpäiväkirjaa ja koin äidillisiä tunteita koko nukkuvaa ryhmää kohtaan. Miten rakkaita nämä ihmiset minulle ovatkaan.

Uni jäi vähiin. Ensimmäisenä yönä kaikki oli uutta ja outoa. Emmi herätti mut kipinävuoroon juhlallisesti lausumalla "Kipinäsi on syttynyt!". Kävin ulkona kuuntelemassa hiljaisuutta, vain lumihiutaleet putoilivat hiljaa takilleni. Aamuyöstä teltan katto tiputteli vettä päällemme: nukuin lätäkössä. Toinen yö oli pakkasyö. Palelin, vaikka olin kaikki toppavaatteet päällä makuupussissa. En nukkunut. Meinasi ruveta itkettämään mutta purin hammasta ja hoin ettei armeijassakaan itketä. Onneksi oli suklaata!

Mun kohtauksia työstettiin oikeastaan vasta vikana päivänä, mutta Ryläykselle mennessä treenasin itsekseni omia kohtauksiani. Oli hyvää treeniä. Vapulla on kuitenkin pidempiä reploja, joten niitä on hyvä treenata yksinkin. Loppukohtausta tehtiin vikana aamuna. Mätettiin Eskun ja Handen kanssa mäkeä ylös ja päästeltiin tekstiä menemään. Torikohtauksessa riemukkainta oli paikata Katjan poliisia. Kun paikkaa toista, ei ole paineita onnistumisesta, ja uskaltaa heittäytyä ihan eri tavalla. Miksei samaa ajatusta saisi omaan tekemiseen aina?

Kiitos äiti villahousuista. Olivat korvaamattomat!
Näin tarinoi Liina-Maija, joka myös parhaillaan väsää Minna Canthin päivän tiedotetta valtakunnan medialle.