Työn alla kun oli siis torikohtaus ja mie onnistuin ujuttamaan itselleni lisäroolin. Pohdiskeltiin Millan ja Ronjan kanssa, että tehdäänkö yhteinen kauppakoju torille. Päädyimme sitten kolmikkoon, johon kuuluu ihminen, hevonen ja kana.
Minä olen se kana. Oon viimeks esittänyt julkisesti eläintä, kun olen esittänyt norsua norsupuvussa päiväkerhon kevätjuhlassa.
Tämä roolihan on ihan hulvaton juttu, mutta siinä on haastetta. Voit ehkä kuvitella, että kotkottelu ja aivoton jyvien nokkiminen maasta päälaella ei muutaman kerran jälkeen enää ole olekkaan samalla tavalla hauskaa, mitä ekalla kerralla. Siinä näyttämöllä yksin silmät pyöreinä köpötellessä kerkeää mm mainiosti miettiä, että mitä hittoa mie oikein teen, näytän varmaan typerälle. Kotkot vaan.
Kuitenkin pääsee yli noista ajatuksista kun miettii jotenki eri kautta ja pitempään. Entä jos esittäsin vaikka kädetöntä, ulkomaalaista kerjäläistä? Häpeäisinkö yhä sitä, että kotkottelen selkä kyyryssä? Jännä miten paljon ajatus voip vaikuttaa.
Hannele
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti