Tänään tuli kahdeksas päivä alakerrassa poissa harjoituksista. Eli suoraan sanottuna olen hyvin perillä, että miten yläkerrassa menee. Turhauttaa erittäin paljon, koska haluaisi myös itse päästä jo tekemään. Mutta olen silti huomannut harjoitusten etenevän, kuuloaistini avulla nimittäin. On hyvin mielenkiintoista pohtia, että mitä kohtausta he mahtavat käydä tai minkälainen tunnelma siellä vallitsee. Kaikki askeleet ja rymyämiset kuuluvat todella voimakkaasti alakerran huoneeseeni ja välillä tuntuu, että kohta urhea urkan lattiamme antaa periksi. Vielä se vanhus kuitenkin jaksaa taistella. Huomattavasta metelistä huolimatta seuraan aina mielenkiinnolla sängystäni harjoitusten etenemistä. Sieltä löytyy rytmiikkaa ja tunteita, lempeitä askelia ja kanta-astujia. Ennen kaikkea kuulee, että siellä tehdään.
Vällyjen välistä raportoiden: Sanna-Kaisa Laakkonen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti